maanantai 4. elokuuta 2014

Come fly with me

Alexander Rybak - Into a Fantasy

 

Kävinpä tällä viikolla katsomassa How to Train Your Dragon 2 ja koska yleisesti ottaen pidän lastenelokuvista, nautin tästäkin elokuvasta. Koska kyseessä oli kuitenkin jatko-osa, olin alkuun skeptinen elokuvan suhteen, kuten yleensäkin olen. En kuitenkaan pettynyt, elokuva oli hyvä. Kun lopputekstit alko pyöriä, alkoi myös tämä laulu ja ajattelin heti alkuun, että onpa hyvä laulu, pitää selvittää mikä se on.

Luoja paratkoon miten mä järkytyin, kun mulle selvis kuka tän esittää! Vuoden 2009 Euroviisut on pahasti syöpyneet mun mieleen, koska en voinut sietää Rybakin Fairytale-kappaletta, enkä voi vieläkään sietää sitä. Vielä enemmän Rybakin voitossa ärsytti se, että Norja oli niin itsevarma voitostaan. Niillä oli Euroviisuja varten rakenteilla kokonaan uusi halli, koska ne tiesi voittavansa. Siksi en halunnut Norjan voittavan, varsinkaan kun en edes pitänyt voittajakappaleesta. Nyt joudun nielemään ylpeyteni ja toteamaan, että kyllä se Rybak osaa jotain oikeinkin tehdä.

Fairytale-kappaleessa itsessään mua ärsytti eniten laulajan ääni. Nyt viisi vuotta myöhemmin ääni ei enää ärsytä samalla tavalla, ja jotenkin tuo ääni sopii tähän musiikkiin ihan mielettömän hyvin. Tää on hyvän tuulen kappale, joka varmasti piristää mua vielä monena huonona hetkenä. Kappale ei kuitenkaan kuulu niihin piristäviin viisuihin, joissa ei ole mitään oikeaa sisältöä, jotka perustuu vaan hauskaan musiikkiin. Tässä on hyvin kliseiset sanat, joissa kehotetaan uskomaan itseensä ja siihen, että unelmointi on ok, unelmatkin voi toteutua. Tässä kuitenkin kliseet toimii, ja elokuvan nähneenä voin sanoa, että sopii myös kyseiseen elokuvaan paremmin kuin nyrkki silmään.

Ehkä mua on vaan helppo johdatella, mutta jotenkin tää biisi saa mut uskomaan noihin sanoihin. Tai sitten se johtuu vaan siitä, että oon kuunnellut tota nyt neljä tuntia putkeen. Miten vain, tällä hetkellä mulla on taas sellainen olo, että kaikki on kohdallaan elämässä ja asioilla on tapana järjestyä. Enää mua ei ärsytä korkeakoulupaikan menettäminen, vaan asenne on enemmänkin se, että ensi vuonna näytän niille, mihin musta on ja meen heittämällä sisään. Nyt aion keskittyä ensi viikolla alkaviin töihin ja kaverin muuttoon.

Oletteko jo nähneet kyseisen elokuvan? Mitä tykkäsitte? Ootteko nähnyt ekaa elokuvaa? Onko teillä tällaisia hyvän tuulen biisejä, jotka saa uskomaan elämään vaikeina hetkinä?

2 kommenttia:

  1. Kävin tuossa ehkä viikko tai kaksi sitten katsomassa tuon leffan ja oli kyllä aivan ihana. Tykkäsin siitä ykkösestä tosi paljon ja yleensä vihaan jatko-osia, mutta tää oli uskomattoman ihana. Ja itketti, oisin varmaan vollottanut täyttä kurkkua jos ei septum ois ollut niin kosketusarka, että pelkkä niistämisen kammo auttoi nieleskelemään kyyneleet takaisin. Mutta nyyh.

    Tää kappale saa miut toivomaan, että ois mahdollista saada oma lohikäärme, jolla vois lennellä siellä pilvien yllä, saman fiiliksen toi elokuvan lentokohtaukset, vaikkei 3Dnä leffaa käytykään katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en yleensä automaattisesti vihaa jatko-osia, mutta pari on tuottanu mulle niin ison pettymyksen, että oon oppinu olee skeptinen niiden suhteen. Mutta tää oli kyllä ihana, ja herkistyin minäkin, mutta en vaan juuri koskaan itke elokuvien, kirjojen tai biisien takia.

      Oma lohikäärme olis niin ihana. Haaveilen tuosta Toothless-pehmolelusta, mikä tolla pojalla on videolla. Me käytiin kattomassa 3D:nä, ja olihan ne lentokohtaukset ihan mahtavia!

      Poista