Mitra Kaislaranta - Äkkisyvää
Tänä vuonna seurasin Idolsia yllättävän aktiivisesti. Lähinnä juurikin Mitran ja Alman takia, totta puhuakseni. Vaikka selväähän se oli suunnilleen teatteriviikonlopusta lähtien, että Mitra sen voittaa. Ei siellä ollut ketään, joka Mitralle olisi oikeasti pärjännyt.
Tämä biisi on kirjoitettu Mitralle finaalia varten. Jo silloin kun kuulin tämän, biisi puhutteli mua tosi paljon. Musiikillisesti tää kuulostaa mille tahansa nykypäivän pop-biisille. Mutta noi sanat on ne, mitkä muhun iski. Jotenkin tää biisi on niin minä, kuin vaan olla ja voi.
Mä oon just sellanen ihminen, joka ei kunnolla osaa puhua tunteista. Mä en osaa enkä halua avata liikaa mun ajatuksia ja suurimpia pelkoja muille. Mun on koko elämäni ajan pitänyt olla reipas ja huolehtia itseni lisäksi myös muista. Oon osannut hyvin jättää itseni sivuun, ja pitää itseeni liittyvät asiat omana tietonani, ettei muiden tarvii stressata niistä samalla lailla, ku mä stressaan muiden asioista. Ennemmin pidän kaiken sisälläni ja puran sen kirjottamalla tai itkemällä, kuin kertoisin muille. Niin typerältä, kuin se kuulostaakin.
Kyllä mä osaan avautua asioista, ja monesti oon joidenkin kavereiden kanssa puhunut, jos on ollut jotain, mikä molempia tai kaikkia samalla hetkellä ärsyttää. Uskallan myös sanoa mielipiteeni ja seisoa sanojeni ja tekojeni takana. Mutta mulla, kuten varmaan kaikilla ihmisillä on olemassa ne tietyt asiat, joista ei puhuta muille. Enkä mä totisesti ole ihan vähällä puhumassa niistä yhtään kenellekään. En mä tiedä, osaanko ikinä puhua niistä kenellekään. Salaa toivon, että voisin jollekin oikeasti kertoa, mitä kaikkea mä oon kokenu, miltä kaikki on musta tuntunut. Mutta samalla se pelottaa mua. Mitä, jos ne kaikki tiedot leviääkin muille? Mitä jos menetän mulle rakkaita ihmisiä sen takia? Mä ajattelen seurauksia liikaa, ja siksi en uskalla avata suutani. En oo koskaan uskaltanut.
"Mut ymmärsitkö koskaan, et mun kovan kuoren alla on vain herkkä sydänparka. Se helposti mut tummaan veteen vie. Mä oon käynyt siellä jo ja mä tiedän siellä on äkkisyvää."
Itse olen kokenut tuon pari kertaa, kun olen oikein alkanut miettimään jotain ja ajatukset ovat menneet yhä pidemmälle ja pidemmälle, ja yhtäkkiä olen tajunnut jotain itsestäni tai muista. Jotain sellaista, jota en olisi uskonut koskaan ymmärtäväni tai jotain sellaista, minkä en ikinä olisi uskonut voivan olla mahdollista. Ne hetket on olleet pelottavia, mutta ennen kaikkea palkitsevia. Ne on antaneet mulle lisää uskoa siihen, että kaikelle on selitys ja että kaikki tapahtuu syystä, niin kuin mä uskon.
Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia? Pystyttekö samaistumaan tekstiin? Mitä mieltä olette itse biisisitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti