Muistinko tehdä niin kuin tahdon?

Jannika B - Itseni herra

Tuskinpa olen ainut ihminen, joka on viime aikoina törmännyt tähän kappaleeseen enemmän tai vähemmän. Teistä en tiedä, mutta muhun tää upposi. Kun Jannika B aloitteli uraansa, en oikein tiennyt, mitä ajatella tästä naisesta. Sen verran, mitä nyt oon naisen lauluja kuullut, niin hyviä biisejä sillä on. Eikä sen äänessäkään oo mitään valittamista, mutta kenenkään laulutaitoja mulla ei juurikaan ole varaa arvostella. Pahoitteluni siitä, että video on eri kokoinen kuin muissa postauksissa, mutta jouduin jakamaan videon Youtubesta suoraan, kun en saanut sitä muuta kautta videoon. Katsotaan, keksinkö tähän jonkun patentin, jolla saan tästä järkevämmän.

Mä huomaan aina silloin tällöin, että teen joitain asioita vain miellyttääkseni muita ja jos ei huvittaskaan tehdä, oon niin huono sanomaan ei, että teen sen kuitenkin. Eipä tästä vielä kummempia ongelmia ole ollut, mutta joskus tekisi mieli vaan sanoa ei ja hukuttautua hetkeksi omaan maailmaan - tai katsomaan How I Met Your Motheria, jonka seurassa oon viihtynyt liiankin hyvin viimeiset pari päivää. Nyt kun oon ollut muutaman päivän kotona yksinäni, niin oon huomannut kuinka paljon osaan nauttia tästä, kun saan vaan tehdä kaikkea, mitä huvittaa. Teille, jotka kerkesitte innostua kerrottakoon, että tuo How I Met Your Mother -maraton on hurjinta, mitä sinä aikana olen tehnyt, mutta on se vaan niin ihanaa, kun ei joku ole tulossa toisen jakson puolessa välissä sanomaan, että haluaisi katsoa telkkarista jotain. 

Mä en ole niitä ihmisiä, jotka pelkää maailmanloppua siksi, että ei kerkeäisi tehdä kaikkea, mistä unelmoi. En usko, että kukaan ihminen kerkeää toteuttaa kaikkia unelmiaan elämänsä aikana, sillä kun unelmat toteutuu, tulee uusia unelmia niiden tilalle. Niin sen mun mielestä kuuluukin olla. Aina pitää olla jotain, mistä unelmoida. Vaikka alusta asti tietäisi, että ei se välttämättä koskaan toteudu, ei se silti tarkoita, etteikö siitä voisi haaveilla. Kyllä mua harmitti, kun sain tietää, etten tänäkään vuonna pääse opiskelemaan, mutta ei  se mua enää niin paljoa häiritse. Vuoden päästä uusi yritys unelmien tavoitteluun, ja tämä vuosi käytetään johonkin muuhun. Sain töitä elokuun puolesta välistä alkaen puoleksi vuodeksi, joten siinähän se välivuosi jo melkein onkin. Elämässä ehtii tehdä juuri niin paljon, kuin haluaa, jos vain oikeasti uskoo unelmiinsa ja haluaa toteuttaa niitä. Siksi arkisista asioista nauttiminen on juuri niin tärkeää, kuin joka puolella toitotetaan.

Millaisia unelmia teillä on? Onko teillä suunnitelmia niiden toteuttamiseksi? Mitä te teette, kun olette yksin kotona? Mistä arjen iloista te nautitte?

It doesn't make sense to anybody else

Hunter Hayes - I Want Crazy

 

Olin viikonloppuna serkun häissä. Häät oli ihanat, sää mitä parhain, hääpaikka idyllinen, ruoka hgerkullista ja mikä tärkeintä, kaunis hääpari. Kirjaimellisesti, nimittäin halatessani serkkua ja tämän vaimoa, kehuin molemmat kauniiksi. Ihan vaan siksi, ettei serkulle tulisi paha mieli, kun kehuin vaan morsianta. Saattoi se kehu olla totta, mutta ei kerrota sitä kellekään. Koko päivän oon halunnu kirjottaa häihin pohjaten ja nyt sitten tää biisi alkoi soimaan päässä, joten pakkohan idea oli käyttää. Eikä olisi parempaa kappaletta voinut osua tielle. Tämä biisi kuvaa serkkua ja sen vaimoa paremmin kuin mikään. He ovat kokeneet jo monia seikkailuja yhdessä, ja toivon todella että nämä seikkailut jatkuvat hamaan tulevaisuuteen asti. He ovat sen ansainneet, niin kuin kuka tahansa muukin.

Jos mun pitäisi valita yksi biisi kuvaamaan sitä, mitä haluan tulevaisuudeltani, se olisi tämä. Mä oon huono heittäytymään mihinkään. Nykyään osaan jo enemmän sanoa "kyllä" jos joku pyytää mua mukaan johonkin lyhyellä varotusajalla tai muuta vastaavaa, mutta aina siinä voi parantaa. Siksi mä haluankin rinnalleni jonkun, joka voisi keskellä yötä ehdottaa, että lähdetään Australiaan hyppäämään tandem-laskuvarjohyppy ja laskeudutaan koralliriutalle, jossa iso Elvikseksi pukeutunut kala tulee vihkimään meidät, ja mä olisin täysin valmis toteuttamaan tämän enkä epäilisi hetkeäkään, että jotain pahaa tapahtuisi. Tai jos tapahtuisikin, voisin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, koska se joku tietty on mukana. Vinkki tälle jollekin, en oikeasti halua, että Elvis vihkii meidät. Haluan kirkkohäät.

Mietin ja stressaan asioista aivan liikaa. Siksi haluan rinnalleni sellasen miehen, joka saa mut nauramaan ja unohtamaan huolet hetkeksi. Totta kai arvostan miehessä myös luotettavuutta, avoimmuutta, rehellisyyttä ja niin edelleen ne samat adjektiivit, joita jokainen luettelee. Mutta mä aika varmasti ihastun ensimmäisenä luonteenpiirteenä huumorintajuun, enkä koe sen olevan mitenkään väärä juttu. Haluan ennen kaikkea miehen, jonka seurassa viihdyn ja jonka kanssa on helppo olla. Jos huumorintajut ei kohtaa, niin ei juttu voi kestää. 

Oletteko te jo löytäneet unelmienne miehen tai naisen? Millainen tämä henkilö on? Mihin te ihastutte ihmisessä ensimmäiseksi?