That's how a superhero learns to fly!

The Script - Superheroes

Törmäsin tähän kappaleeseen puolivahingossa. Vaihdoin yhden asiakkaan luona telkkarin kanavaa, ja vahingossa päädyin musiikkikanavalle, jonka sitten jätin päälle. Siinä tiskatessa jäin sitten kuuntelemaan tätä ja totesin, että pitää nähdä esittäjä ja biisin nimi, että osaan ettiä sen myöhemmin. On muuten vaikeaa tiskata ja kurkkia joka toinen sekunti olkapään yli, että ei missaisi näitä tietoja! Mutta sainpahan biisin tiedot itelleni, ja nyt pääsen esittelemään teille tämän hienon kappaleen.

Tämä on niitä klassisia selviytymistarinoita, joihin varmaan jokainen ihminen voi samaistua jollain tasolla. Mä olen kokenut elämässäni monia kovia ja suuria koettelemuksia aina hirveistä koulupaineista ja useasta muutosta aina läheisen kuolemaan asti. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen musta tuntuu nyt vähän hassulta alkaa kirjoittaa postausta, jossa kerron hyvin arkipäivisistä asioista, joita oon nyt alkanut muuttamaan. Samalla oon kuitenkin todella onnellinen, että olen saanut alotettua näin monta projektia ja että voin vihdoinkin puuttua näihin! Usein nämä kohta mainittavat asiat on jääneet multa vähemmälle huomiolle, kun oon ollut niin stressaantunut ja väsynyt kaikesta muusta. Moni näistä asioista voi kuulostaa pinnalliselle ja osa voi jopa ihmetellä, miten jollain voi edes olla ongelmia tällaisissa asioissa - no, mulla on.

Huone.  Mä olen kaikkea muuta, kuin siisti ihminen. Suunnittelen usein, että nyt siivoon koko asunnon, niin on kivempi olla ja huomaan kolmen kuukauden päästä, että en oo saanut mitään tehtyä. Oon suunnitellut huhtikuusta asti, että vaihdan huoneessa järjestystä ja sain sen toteutettua tuossa syyskuun alussa. Sen jälkeen huone on kuitenkin pysynyt kohtuullisen siistinä! Ainakin siis mun mittakaavalla. Huone ei ole valmis, sillä haluaisin kovasti ostaa tänne kaikkea pientä vielä, mutta ehkä tästä pikkuhiljaa tulee kiva. Ja sitten kun saan tän valmiiks, niin todennäkösesti muutan jo heti pois. Saa nähä kuinka käy.

Venyttely. Lukion ekalla luokalla venyttelin joka ilta ja aamu. Sitten sattu pieni vahinko liikuntatunnilla eli siis onnistuin saamaan polvilumpion pois paikoiltaan. Kuljin muutaman päivän kyynärsauvojen kanssa ja senkin jälkeen kesti pitkään ennen kuin jalka toimi kunnolla. Polvilumpiot temppuilee mulla muutenkin, joten se ei sinänsä ollut mikään suuri asia mulle. Kuitenkin venyttely jäi pois, kun jalka ei suoristunut kunnolla. Nyt sain sitten jonkun neljän vuoden jälkeen alotettua iltavenyttelyt uusiksi, joten ehkäpä tämä tästä taas. Oon nyt parisen kuukautta venytellyt joka ilta.

Juominen. Ennen kuin saatte vääriä käsityksiä, tarkoitan nyt veden juomista. Oon aina ollut tosi huono juomaan vettä, mutta nyt kun aloitin työt, niin otin sinne juomapullon ja juon aina tauoilla. Juon pelkästään työpäivän aikana vähintään puolitoista litraa vettä ja kotona vielä lisää. Toissa kesänä yritin pitää vesipulloa koko ajan mukana, mutta se homma kuivui kokoon aika nopeasti. Nyt tämä on sujunut huomattavasti paremmin, toivottavasti pysyy yllä vielä pidempäänkin.

Ruokavalio. Oon yrittänyt syödä terveellisemmin ja ennen kaikkea säännöllisesti. Oon yllättynyt, kuinka nopeasti säännölliseen ruokailurytmiin tottuu! Mulla on oikeasti jo nälkä, jos en oo kolmeen tuntiin syönyt, ja se on vaan hyvä. Oon oppinut syömään pienempiä annoksiakin. Oon myös yrittänyt vähentää herkuttelua, ja erityisesti suklaan syömistä. En yritäkään lopettaa sitä kokonaan, vaan perimmäinen tarkoitus on sen syömisen raju vähennys. Mä oon ollut pahasti koukussa suklaaseen, ja söin sitä lähes päivittäin - ja se näkyy sekä kropassa että naamassa. Nyt yritän saada sitä huomattavasti vähemmäksi, ja todellinen koetinkivi on ensi viikko. Tänä viikonloppuna on paritkin juhlat, joissa varmasti tulee herkuteltua. Saa nähdä, kuinka osaan palata ruotuun sen jälkeen.

Kasvojen peseminen. Oon kutosluokalta asti kärsinyt jonkin asteisest aknesta, jota en ole koskaan yhdellekään lääkärille valittanut. Oon puhdistanut kasvot säännöllisen epäsäännöllisesti aina silloin kun on huvittanut ja voin kertoa, että usein ei huvittanut. Nyt oon siitä asti ku alotin työt puhdistanut kasvot joka ilta, ja niinä parina aamuna, kun olen saanut itseni ylös jo heti viiden jälkeen. Oon myös alkanut säännöllisesti rasvaamaan mun vartaloa, mikä on kanssa ollut mulle ylivoimaisen vaikeaa.

Tässä nyt lueteltuna muutama asia, joissa oon ylittänyt itseni viime aikoina. Vielä kun oppis enempi liikkumaan ja nousemaan ylös heti kun kello soi eikä vasta viimesellä torkulla, niin olis entistäkin parempi!

Missä te ootte ylittäneet itsenne? Onko teillä jotain, mitä haluaisitte tehdä, mutta ette saa aikaiseksi? Vai oletteko sellaisia, että kun saatte päähänne jotain, niin se myös tehdään ja se on heti jonkinmoinen rutiini? Onko teillä vaikeuksia arkipäiväisissä asioissa?

Everyone hail to the Pumpkin Song

The Nightmare Before Christmas - This Is Halloween

Yritettiin siskon kanssa tuossa joku aika sitten - en oikeasti muista montako viikkoa siitä on, mulla ei oo mitään ajantajua enää nykysin - katsoa tätä elokuvaa, mutta ei siitä tullut mitään. Puolessa välissä kumpikin todettiin, että ne laulaa edelleen tätä samaa laulua, eikä kumpikaa ollu päässy sisälle elokuvaan. Saattoi kyllä osittain johtua siitä, että ei täysin keskitytty siihen elokuvaan, saatettiin esimerkiksi juoruta siinä samalla. Tiesän kyllä elokuvan juonen, koska olen pelannut Kingdom Heartsia enkä häpeä myöntää sitä, mutta sillä kertaa ei eskittymiskyky riittänyt. Elokuvan laulut ovat tosiaan toistensa kaltaisia, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat huonoja. Tämä nimenomainen laulu on kyllä mielestäni vielä hienompi täysin instrumentaalisena, vaikka lauluosuudetkin on hienoja.  Pakko kyllä vielä myöntää, että tällä elokuvalla saattaa olla koko elkuvahistorian kekseliäin ja hienoin nimi.
Halloween on tosiaan vauhdissa, vaikka mä en sitä juhlikaan. Meillä ei ole koskaan kotona sitä juhlittu, enkä ole nyt myöhemmin innostunut halloweenista. Varmaan johtuu siitä, että kauhu ei muutenkaan ole mua varten. Oon niin hermoheikko ihminen, että en katso edes Scary Movieta itsekseni. Kyllä, olen sen nähnyt ja tiedän, että se on enemmän komedia, kuin mitään muuta, mutta silti. Ei oo mua varten. Tykkään kyllä erilaisista juhlapyhistä ja mua kiinnostaa, miten niitä vietetään ympäri maailmaa. Toinen mitä en ymmärrä, on aprillipäivä. En oo ikinä tajunnut sen hienoutta ja ennen kuin käsitätte väärin, niin mulla on kyllä huumorintajua. Musta vaan siinä ei ole mitään hauskaa, että täytetään hammastahnatuubi majoneesilla tai jotain muuta yhtä älytöntä, millä saa vaan enemän aamuärtymystä ku naurua aikaseksi. Eli ilmainen vinkki, älkää tuhlatko niitä hyviä aprillipilojanne muhun.

Pyhäinpäivää vietän kyllä. Vaikka ette itse kävisi hautausmaalla ahkerasti, niin pyhäinpivän iltana kannattaa kuitenkin kävellä hautausmaalla. Hautausmaa ei oo niin kaunis ees jouluaattona, ku se on ensi lauantaina. Lähes jokaisella haudalla loistaa kynttilä, onko mitään kauniimpaa näkyä? Voin kertoa, että ei kauhean montaa vastaavaa ainakaan ole. Pitää muistaa ladata kamera, että pääsee yrittämään sen kauneuden ikuistamista. Meillä on sillon yhdet syntymäpäivät iltapäivästä, niin haudoilla käyminen venyykin sopivasti iltaan. Vaikka oonkin heikkohermoinen ihminen, niin hautausmaata en pelkää. Siellä on aina niin levollinen ja rauhallinen tunnelma. Tykkään haudoilla käymisestä, ja käynkin siellä aina tärkeinä juhlapyhinä, kuten juuri pyhäinpäivänä, jouluaattona ja isän- ja äitienpäivänä. Käyn myös kuolleen henkilön syntymä- ja kuolinpäivinä, paitsi jos ne sattuu hyvin lähelle ellei peräti samalle päivälle, kuin edellä mainitut juhlapyhät. Se on mun tapa muistaa kuolleita läheisiä, ja oon kyllä todella kiitollinen siitä, että mut on opetetu tuohon perinteeseen. Aion vaalia sitä mukanani niin kauan, kuin vain voin.

Oletteko te katsoneet tätä elokuvaa? Vietättekö halloweenia? Käyttekö lauantaina hautausmaalla? Käyttekö ylipäätään kuolleiden sukulaisten tai tuttavien haudoilla?