Nickelback - What Are You Waiting For?
Koko tämän puolitoista kuukautta jotka olen taas sujuvasti viettänyt hiljaiseloa blogin puolella olen miettinyt, että voisinpa kirjoittaa teille jostain, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tässä nähdään kuinka laiska osaan olla ja olenkin suurimman osan ajasta. Kyse ei siis ole motivaation tai varsinaisesti ajankaan puutteesta, sillä otan hyviä biisejä talteen sitä mukaa kun niihin törmään ja kirjoitan postaukset usein yhdeltä istumalta alle tunnissa, joten turha niitä on edes yrittää syyttää tässä vaiheessa. Olen laiska ihminen ja sillä hyvä.Tämän hiljaiseloni aikana olen siis viettänyt ansaitun kahden viikon loman ja aloittanut uuden työn. En siis enää kaitse vanhuksia, vaan siivoilen kotihoidon tiloja aamulla pari tuntia ja sitten siirryn vanhusten päivätoimintaan, jossa siis käy tietyt ryhmät aina tiettyinä päivinä viikosta ja niillä on siellä erilaista ohjelmaa millä saavat päivän kulumaan ja tapaavat muita ihmisiä siinä sivussa, mikä siis on se oikea tarkoitus koko touhulle. Nyt tuntuu jo vihdoin sille, että kunnolla sisäistän koko kuvion ja ymmärrän noita hommia kunnolla. Olen myös hakenut kouluun ja ei, enää en hakenut opiskelemaan viittomakielentulkiksi vaan viimeisen vuoden aikana mun suunnitelmat on muuttuneet täysin. Hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja kätilöksi, joten nyt luen mm. Metropolian pääsykokeisiin ja odottelen kutsuja kokeisiin, joita nyt on vielä ainakin ensi viikolle turha odottaa, kun haut loppuu vasta silloin. Vietän parhaillani myös sairaslomaa, sillä tämä jyllävää kuumeflunssahirvitys sai nyt sitten taivuteltua minutkin jäämään kotiin. Tai no, eilen kyllä menin vielä aamulla töihin, mutta pian jo rupesi tuntumaan sille, että kuume on nousemassa. Illalla sitten niin kävinkin ja täällä sitä ollaan katsomassa tv-sarjoja ja neulomassa peiton alla. Toisaalta ihan mukavaa olla kotona, mutta tämän päänsäryn luovuttaisin mielelläni pois. Taisinpa myös viettää syntymäpäivää tällä välillä
Tämä on niitä kappaleita, jonka jokaikinen säe löytyy varmasti noin miljoonasta eri tumblr-kuvasta. En itse ole kyseistä sivustoa enää pariin vuoteen käyttänyt, mutta voisin olettaa näin käyneen. Enkä sano tätä pahalla, tässä kappaleessa on hyvä sanoma ja paljon hyviä sanoja. Melkein voisin sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on todella mielessäni tavoite, johon olen pyrkimässä. Mä oon sanonut näin ennenkin, mutta silloin vain luulin tietäväni, mitä tämän eufoorinen tunne oikeasti tarkoittaa. Nyt olen oikeasti löytänyt sen asian, mikä mua kiinnostaa eikä tämä edes ole uusi juttu. Mua on jo yläasteella ja varsinkin lukiossa kiinnostanut ihminen monella tapaa ja varsinkin miten ihminen ihan fyysisesti toimii. Tarvitsin tämän välivuoden ja työpaikan tajutakseni sen, että musta on tähän. Kun sain Humakilta hylkäyskirjeen toistamiseen mulle tuli täysi tyhjyys ja mietin tosissani onko viittomakieli mun juttu ja mitä teen elämälläni. Kun mut pyydettiin vanhusten pariin työskentelemään olin ensin kauhuissani, koska ei mulla ollut niistä kokemusta. Päätin lähteä hommaan avoimin mielin ja se puoli vuotta meni ihan huomaamatta. En olisi ikinä uskonut, että yksi vuosi voi muuttaa elämän suunnan niin totaalisesti. Luulin sitä kliseeksi kunnes itse koin sen. Tämä koko vuosi lisää mun uskoa siihen ajatukseen, että kaikki tapahtuu syystä. En päässyt kouluun, koska se ei ollu mua varten, vaan mun piti kokea jotain aivan itselle uutta ymmärtääkseni, mihin oikeasti pystyn ja mitä oikeasti haluan tehdä työkseni. Kaikilla elämän hyvillä ja pahoilla asioilla on tarkoituksensa, vaikka niitä voi välillä olla vaikea ymmärtää ja ymmärtäminen saattaa viedä vuosiakin aikaa. Se ei silti tarkoita, että hyväksyisin itseen tai muihin kohdistuvaa pahaa. Jokainen kokemus muokkaa meitä ja tekee meistä just niin ihania ja ainutlaatuisia, kuin me ollaan. Sitä vaan on vaikea muistaa ja ymmärtää joka hetki.
Alan vihdoinkin tosissani oppimaan sellaista elämänasennetta, jossa osaan sanoa "kyllä" myös uusille jutuille. Silti mulla on edelleen jäljellä esimerkiksi vanhoja ja tuttuja unelmia sekä tulevaisuudensuunnitelmat, joihin tähtään. Alan ymmärtämään, että on monia tapoja ja teitä saavuttaa unelmat eikä ole ollenkaan väärin tehdä sitä eri tavalla kuin muut. Taidanpa myös tosissani alkaa ymmärtämään sitä, että täällä tosiaan eletään vain kerran - tai ainakin varmuudella kerran. Koska niistä mahdollisista tulevista elämistä ei voi olla varma, kannattaa tästä ottaa niin paljon irti kuin voi eli tehdä niitä asioita, mitkä kiinnostaa ja mikä tuntuu milläkin hetkellä oikeilta. Jos haluan siis joskus viikon ajan vain maata sängyssä, ei se tarkoita, etten eläisi kunnolla. Ei mun tarvitse käydä jokaisessa maailman valtiossa vain todistaakseni jollekin toiselle, että olen elänyt täysillä ja kokenut jotain. Sitten jos joskus haluan tosissani vierailla jokaisessa valtiossa, niin mietitään asiaa uudelleen. Hyvin kliseisesti päädyn siis siihen tulokseen, että jokaisen tulisi löytää ne omat isot ja pienet unelmat ja antautua niiden vietäväksi. Ei pidä välittää siitä, jos joku ei ymmärrä miten unelmana voi olla maailman suurimman saippuakuplan puhaltaminen tai yhteiskuva Pepe Willbergin kanssa. Ei se ole itseltä pois, jos muiden unelmat ovat erilaisia. Ei kaikkien tarvitse käydä Kuussa eläkseen täysillä. Tai ainakaan minun ei tarvitse.
Mitä teille kuuluu? Onko teille koskaan sattunut tällaisia elämää mullistavia kokemuksia? Millaisia unelmia teillä on ja miten ne ovat muuttuneet? Haluaisitko käydä Kuussa tai ottaa yhteiskuvan Pepe Willbergin kanssa?
