Rivi tontunpartojen suora on, valkoinen

Brita, Laila & Vieno - Tonttuparaati

Kyllä se joulu vaan lähestyy kovaa vauhtia. Ette usko millainen sotku täällä vallitsee, enkä vaan saa aikaiseksi siivota. Toivon todella, että huomenna riittää energiaa töiden jälkeenkin ja sen sijaan että lösähdän ensimmieksi sohvalle niin kipaisisin laittamaan pyykkikoneen päälle ja jatkaisin siivoamista loppuillan. Voihan se olla liikaa pyydetty, mutta katsotaan kuinka käy. Pari pakettiakin pitäisi vielä paketoida, mutta sitten lahjat on hyvin pitkälle valmiina. Itse tekemät, joista kerroin aiemmin, on edelleen kesken, mutta nekin on ihan hyvässä vaiheessa ja pitäisi ehtiä jouluksi. Toivon vaan, että maanantaina osaan priorisoida ajankäytön. Ostin nimittäin itselleni lahjaksi uuden puhelimen ja saan sen käyttöön maanantaina. Yleensä kun olen uuden puhelimen tai muun härpättimen saanut, niin ensimmäinen ilta on mennyt nenä kiinni siinä. Toivotaan, että joulukiireet menee etusijalle silloin.

Mä lapsena aina mietin, että kuinka paljon niitä tonttuja oikein pitää olla, että kaikki lahjat saadaan tehtyä ajoissa jouluksi. Maailmassa kuitenkin jokunen lahja vaihdetaan ensi viikon keskiviikkona ja torstaina. Sitten yhtenä jouluna äitin kertoi, että tonttuja voi auttaa paketoimalla itse lahjoja, niin tontut käy hakemassa ja viemässä ne oikeaan paikkaan. Mietin myös sitä, että jos paketissa lukee pelkkä etunimi, niin mistä joulupukki tietää, että kenelle Liisalle se paketti nyt on menossa. Senkin äiti taisi selittää sillä, että joulupukki osaa erottaa eri perheisiin menevät lahjasäkit ja pitää kunnolla huolta siitä, että lahjat löytää oikeisiin säkkeihin.

Ajatelkaapa nyt, millaista tollaisen bisneksen pyörittäminen olisi. Lahjatoiveet koko maailmasta saapuu pääasiassa joulukuun alussa, osa marraskuun aikana. Sitä mukaan kun toiveita tulee, pitää jakaa työntekijät rakentamaan niitä. Millainenhan sellainen tehas edes on, missä voi tehdä leluja, vaatteita, pelejä, elektroniikkaa, kirjoja, kosmetiikkaa suklaata ja lahjakortteja kaikkea yhtä aikaa? Testataanko kaikki tuotteet ennen toimittamista vai ovatko tontut niin luotettavassa asemassa, että heidän tekosensa toimivat aina? Sitten ne kaikki pitää vielä paketoida, kirjoittaa pakettikorttiin kenelle se on ja arkistoida valmis paketti oikeaan lahjasäkkiin, jotta se on jouluna oikeassa paikassa. Osan tontuista pitää myös käydä keräämässä ne lahjat, jotka on tehty auttamaan tonttuja. Jouluaaton ja joulupäivän aikana sitten joulupukki kiertää jakamassa lahjat jokaiseen perheeseen tai sitten tontut vie lahjat kuusen alle.

Entäpä mitä tehdään koko vuoden ympäro myös muulloin, kuin joulusesongin aikaan? Pitää käydä tarkkailemassa jokaista tällä planeetalla tallustavaa ja kirjata jokainen hyvä ja paha teko. Niiden perusteella sitten mietitään, montako toivetta oikeasti toteutetaan.  Ei ole joka jätkästä tollaisen rumban pyörittämiseen. Silti yksi ihminen yhdessä ison avustajalaumansa kanssa on valmis käymään saman läpi joka vuosi vain siksi, että kaikilla olisi edes kerran vuodessa mahdollisuus onneen ja iloon. Aika ihailtavaa, eikö?

Olisiko teistä tällaisen yrityksen pyörttämiseen? Tai yrittäjiksi ylipäätään? Tykkäättekö miettiä, mit eri vaiheita tällaisiin prosesseihin kuuluu? Miten tämä kaikki jouluprosessi on mahdollista?

Kas painaa hänen mieltään nyt niin suuri salaisuus

Laura Voutilainen - Kun joulupukki suukon sai

Ketään ei varmaan yllätä kun kerron, että tämäkin oli yksi suosikkejani lapsena. Mulla kesti ihan laittoman kauan tajuta se, että tässä laulussa joulupukki mitä suurimmalla todennäköisyydellä on se isä, joka ei saisi tästä suukosta tietää mitään. Silloin en tiennyt, olisiko pitänyt olla ennemminkin pettynyt vai häpeissään, joten taisin olla vähän molempia. Mutta eipä oo ensimmäinen asia, minkä meikäläinen tajuaa pahalla viiveellä. Pahoin pelkään, ettei semyöskään jää viimeiseksi.

Mitä tulee salaisuuksiin, mä koen osaavani pitää ne aika hyvin. Osasin esimerkiksi olla täysin hiljaa äitin yllätyssynttäreistä ja siitä, että isosisko perheineen tuli meille yllätyskäynnille. Kaikkia salaisuuksia en ole kuitenkaan osannut pitää, mutta ne on ollut sellaisia, että niiden paljastuminen ei ole pahemmin haitannut. Ne on siis olleet mun omia asioita, joita en ole enää halunnut salata. Muiden salaisuuksia en kerro eteenpäin, sillä en haluaisi niin tehtävän omillenikaan.

Silti mä tykkään juoruilla. Valehtelisin päin naamaa, jos yrittäisin väittää muuta. Inhoan tätä piirrettä itsessäni, sillä loppujen lopuksi juorut on oikeastaan aina inhottavia, mutta silti oon kertomassa niitä eteenpäin. Ehkäpä tässä on mulle tavoitetta, että yrittäisin vähentää juoruilua. En usko uuden vuoden lupauksiin, joten olkoon tämä vain tavoite. Oon myös ihan mielettömän utelias ja haluaisin aina tietää kaikesta kaiken. Välillä ihan hävettää, kuinka paljon utelen muiden asioita, joten jos mun kysymykset joskus tuntuu liian tunkeilevilta, niin ärähtäkää mulle. Saatan sillä hetkellä loukkaantua, mutta jossain vaiheessa tajuan käyttäytyneeni kuin täysi ääliö.

Tämän kaiken lisäksi olen kuitenkin mielettömän huono kyselemään muiden ihmisten kuulumisia. Saatan kyllä ihan kohteliaisuuttani kysyä "mitä kuuluu" mutta en osaa esittää tarkentavia kysymyksiä, varsinkaan jos vastaus on "hyvää". Yritäpä tuosta sitten jatkaa keskustelua. Taisi olla toissapäivänä, kun kaverin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta. Me kumpikin todettiin, että me vaan ei osata ottaa muita huomioon oikealla tavalla. Esimerkiksi jos joku kertoo tehneensä hyvää ruokaa, en jotenkin osaa reagoida siihen. Kuka tahansa käytöstavoilla varustettu ihminen kyselis mitä ruokaa ja olis iloinen tästä, niin minä saatan vaan töksäyttää siihen että kävin syömässä Subwayssa. Tässä siis mulle toinen tavoite: yritän ottaa muita enemmän huomioon. En siis tee tätä ilkeyttäni, mä vaan en vielä osaa. Tästäkin mulle saa huomauttaa,ja yritänkin päästä tästä minäminä-asnteesta nyt enemmän pois. Joulu onkin mitä parhainta aikaa kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota. Jouluna jos milloin pitää osata asettaa muut ihmiset itsen edelle. Ehkäpä jouluna opitut tavat pysyvät mukana pidempäänkin.

Mitä asioita te olette tajunneet paljon myöhemmin kuin muut? Osaatteko pitää salaisuuksia? Oletteko uteliaita? Mitä mieltä olette uteliaista ihmisistä? Osaatteko ottaa muut huomioon ja kysellä heiltä kuulumisia enemmänkin?

Mutta poro tää, sulta useinkin unhoon jää

Laila Kinnunen - Petteri Punakuono

Tää oli yks mun suosikkijoululauluista pienenä. Ton alun takia mun kävi aina sääliks Petteriä, kun aattelin että se on kauheen surullinen ja yksinäinen. Sitten tajusin, kuinka tärkeä se on ja ajattelin, että ehkä se ei olekaan niin surullinen vaan iloinen, kun sillä on oma erityinen tehtävä ja paikka tässä maailmassa. Se on myös uniikki, koska miettikää nyt, ei kauhean monen nenä hehku punasena.

Kaikkien meidän on varmasti ajoittain vaikea muistaa se, että kaikkien elämällä on joku merkitys ja että kaikki me ollaan ainutlaatuisia. Tässä yhteiskunnassa on kuitenkin aika vaikea ajatella itseään uniikkina, kun tuntuu, että aina humioidaan vaan oman alansa huippuja tai ihmisiä, jotka tekee jotain aivan uutta ja ihmeellistä.  Mun on ainakin usein vaikea muistaa, että ilman meitä niin sanottuja tavallisia ihmisiä tää maailma ei pyöris. Jos kaikki olis huppu-urheilijoita ja maailmankuuluja laulajia, niin niiltä häviäis merkityksensä. Kuka sitten hoitais kaikki muut työt, kuten kaupan kassalla olemisen ja siivoomisen?

Juurikin tänään yhden kaverin kanssa puhuttiin siitä, kuinka joka ammatissa on omat haasteensa, eikä mitään tötä sais väheksyä. Kaikki ammatit on erilaisia, ja niissä on täysin erilaiset haasteensa, mutta mä en kutsuisi mitään työtä helpoksi. Se voi jonkun mielestä kuulostaa helpolle, että istutaan kassalla ja vedetään tuotteita viivakoodilukijan läpi. Mutta kyllä siihen kuuluu kaikkea muutakin ja siinä on haasteita. Koskaan ei tiedä, milloin joku asiakas päättää kaivaa puukon taskustaan tai heittää banaanitertulla päähän. Tai jostain voi kuulostaa helpolle ajaa rekkaa pitkiä matkoja. Mitä jos se rekka simahtaakin jonnekin korpeen sivistyksen ulkopuolelle? Tai jos joku päättääkin ajaa juuri sen rekan alle ja päättää päivänsä sillä tavalla?

Jouluna jos milloina on syytä olla kiitollinen asioista, joita meillä on. Silloin jos koska on syytä muistaa, että jokainen meistä on tärkeä omalla panoksellaan, eikä keneltäkään odoteta sen enempää, kuin mihin me pystytään. Siksi mulla onkin teille nyt haaste. Nyt joulun aikana aina kun törmäätte johonkin ammatin edustajaan, niin miettikää, mitä juuri se ihminen on mahdollisesti voinut kokea työnsä takia. Miettikää, miten itse olisitte tällaisesta tilanteesta selvinneet. Miettikää mitä tapahtuisi, jos juuri hän yhdessä muiden kollegoidensa kanssa lopettaisi töiden tekemisen. Nämä vastaukset mielessänne voitte kiittää häntä siitä työstä, mitä hän tekee.

Osaatteko te ajatella itsenne ainutlaatuisina? Osaatteko te arvstaa tavallisia tallaajia heidän ansioistaan? Oletteko koskaan miettineet, mitä vaaroja mihinkin ammattiin voi liittyä?

Lucia valon suo

Ylioppilaskunnan laulajat - Pyhä Lucia

Tänään on Pyhän Lucian päivä. Ainut mitä Luciasta varmaksi tiedetään on se, että hän koki marttyyrikuoleman vuoden 304 tienoilla. Luciasta on legendoja, joissa hänet on joko yritetty pakottaa naimisiin tai prostituutioon. Ensiksi mainitun mukaan Lucia repi silmät päästään, koska naimisiinmenon ahdistelu ei loppunut ja hän lähetytti nämä silmät tälle nuorukaiselle. Myöhemmin Neitsyt Maria sitten lahjoitti Lucialle uudet silmät ja tästä ällistyneenä nuorukainen kääntyi myös kristityksi. Tämän takia Lucia onkin sokeiden ja näkövaimmaisten pyhimys.

Pyhimykset on mun mielestä kiinnostavia, sillä tykkään tarinoista ylipäätään. En varsinaisesti usko pyhimyksiin, mutta tosiaan ne tarinat niiden ympärillä on kiinnostavia. Toisaalta kyllä pidän mahdollisena, että kaikki mistä ikinä on mitään kerrottu voikin olla olemassa, mutta en kunnolla usko niihin, ennen kuin saan jonkinlaisia todisteita. En siis tosissani usko esimerkiksi Loch Nessin hirviöön, mutta jos siitä saataisiin oikea kuva, tai se saataisiin vaikka pyydystettyä, niin sitten mulla ei olisi muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa siihen.

Musta on ihana ajatus, että eri ihmisryhmille on olemassa omia pyhimyksiään. Vaikka mä en niihin uskokaan, niin joku muu varmasi uskoo. Ne tuo omanlaistansa turvaa ja lohtua sitä kaipaaville samalla lailla, kuin esimerkiksi vertaistuki tuo jollekin toiselle. Musta turvan ja lohdutuksen saaminen on tärkeää, ja niin kauan kun siitä ei ole haittaa kenellekään, niin mulle on aivan sama, mistä kukin sen saa. Jonkun mielestä voi tuntua typerältä rukoilla hädän hetkellä, mutta jos se oikeasi auttaa rukoilijaa rauhoittumaan ja rentoutumaan, niin onko se nyt niin paha asia? Antaa toisen rukoilla, jos se helpottaa. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi muiden elämänkatsomus on jollekin toiselle ongelma. Jos se elämänkatsomus ei edellytä itsen tai muiden vahingoittamista, niin miksei sen vaan voisi antaa olla? Osaako joku vastata tähän?

Lucian päivää vieteetään mun käsityksen mukaan pääasiassa Ruotsissa. Meillä oli yläasteella ja lukiossa sellainen perinne, että aina Lucian päivänä, tai sillä viikolla jos se oli viikonloppuna, meillä kierti Lucia-kulkue koulussa. Seiskaluokkalaiset tytöt kulki valkosissa kaavuissa kynttilät kädessä ja laulo tätä laulua. Se oli tosi hienon näköstä ja kuuloista, kun ne käveli luokassa ja lauloivat Santa Luciaa. Ihana perinne, toivottavasti se säilyy pitkään siellä koulussa.

Miten te vietätte Lucian päivää? Onko teillä kotona tai koulussa jotain perinteitä? Mitä mieltä olette pyhimyksistä? Uskotteko niihin?

Kelle pukki tänä vuonna lahjat antaa voi?

Joulupukki & Hanna-Riikka Siitonen - Tonttu Torvinen

Kuten olen aiemmissakin postauksissa maininnut, lahjat alkaa olla jo hommattuna. Osa uupuu edelleen, mutta suurin osa on jo onneksi edes suunniteltuna tai osittain valmiina. Oon omasta mielestäni onnistunut tänä vuonna löytämään hyviä lahjoja kaikille. Sellaisia, mistä uskon heidän pitävän. Mun mielestä kaikki lahjat pitää antaa ajatuksen kanssa. Lahjan ulkonäöllä ja hinnalla ei ole mitään merkitystä, kunhan se on mietitty huolella ja lahjan saajaa ajatellen. Kovasti on myös auttanut se, kun jotkut on suoraan mun kuullen sanonut jotain tavaraa ihanaksi tai haluavansa sellaisen, ja jos se on osunut mun budjettiin sopivaksi, niin olen sen myös hankkinut. Ellen sitten oo tiennyt, että joku muu on sen jo hommaamassa täle henkilölle.

Itse ainakin haluan, että antamilleni lahjoille tulee oikeasti myös käyttöä ja ne ilahduttavat lahjan saajaa. Myönnän, että olen ostanut tänä vuonna pari lahjaa vähän huumorimielessä eli tiedän lahjan saajan nauravan lahjan avatessaan. En tiedä, tuleeko niille sinänsä käyttöä, mutta jos ne saavat lahjojen saajat hyvälle tuulelle, niin sekin riittää minulle. Tiedän itse, kuinka ihanaa on avata lahja ja ensimmäisenä nauraa, koska se on niin osuva minulle itselle. Haluan tehdä saman myös muille, jos vain tiedän, että ihmiset voivat nauraa itselleen tällä tavalla.

Välillä mä stressaan lahjoista ihan turhaan. Tiedän, että mun ystävät ja sukulaiset ei suurin osa edes odota mitään lahjoja, mutta haluan niitä silti antaa. Musta on ihanaa ilahduttaa ihmisiä niillä, ja siksi haluan löytää kaikille jotain mieleistä. Tänä vuonna ei tosiaan ole onneksi ollut tätä ongelmaa. Kaikille on saman tien kyllä tullut ideoita, mitä antaa lahjaksi. Tällä hetkellä tosiaan on kaksi lahjaa kesken, jotka teen itse ja kokonaan puuttuu saman verran. Suurin osa lahjoistaon myös jo paketoitu, joten suuria lahjavalvojaisia ei enää ole tiedossa. Onneksi näin! Ennemmin pidä lahjat paketoituina piilossa kuin paketoimattomina, koska silloin on vaara, että lahja paljastuu ennen aikoijaan. Itsehän lapsena siis harrastin tätä lahjojen metsästystä. Kyllä niitä ehkä joskus löytyikin, mutta eipä ole äiti tähän  mennessä myöntänyt tajuavansa, etten ole oikeasti ollut ylättynyt lahjoista. Ehkä mulla sittenkin on jotain salattuja näyttelijäntaitoja jäljellä.

Teettekö lahjat itse, vai ostatteko valmiita? Paketoitteko lahjat samantien, ehkä jopa jo liikkeessä, vai pidättekö suuret lahjavalvojaiset juuri ennen aattoa? Etsittekö lapsena vanhempien lahjakätköjä? Onko teillä lahjakätköjä jossain?

Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa

Joel Hallikainen - Sydämeeni joulun teen

Vaikka mä olenkin nyt koko joulukuun postannut näitä joululauluja lähes päivittäin niin mun joulufiilis on aika hukassa. Varmaan edellisessä postauksessa kerrotulla väsymyksellä on osansa tähän. En myöskään ole kuunnellut joululauluja samaan malliin kuin edellisvuosina, eikä muutenkaan ole tullut koko perheellä hypetettyä joulua samalla lailla. Silti joulu ei kuitenkaan ole päässyt yllättämään, kun joululahjat alkaa olla jo valmiina.

Älkää ymmärtäkö väärin, olen silti jouluihminen henkeen ja vereen. Rakastan joulun tunnelmaa ja odotan edelleen jouluaattoa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että odotan enemmän lomaa, kuin itse joulua, mikä on aika erikoista minulle. Kyllä tää vähän mua harmittaa, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, kuin voisi. Haluaisin olla sellainen joulun hengetär, joka aiempina vuosina olen ollut.

Eniten joulufiilistä tähän asti olen kokenut nyt parina aamuna, kun töihin kävellessä tai työpäivän aikana on satanut isoja lumihiutaleita eikä ole enää ollut sellainen harmaa, inhottava ja märkä sää, mitä on nähty koko syksyn ja talven ajan. On niin ihana katsoa rauhalleen satavia hiutaleita ja hengittää syvään raikasta, kirpeää pakkasilmaa. Sitä kun voisi pullottaa, niin oisin ikuisesti tyytyväinen. Toivottavasti tämäkin vielä jouluksi muuttuu.

Sydämeeni joulun teen kitetyttää juurikin sen ajatuksen, että koristeilla voi luoda joulutunnelmaa, mutta todellisuudessa joulu syntyy kuitenkin ihmisestä itsetään.  Tosissani odotan sitä hetkeä, kun koen taas sen ihanan joulun fiiliksen sisälläni. En osaa edes kunnolal kuvailla, mitä kaikkea se pitää sisällään. Oon innoissani, iloinen. Olo on rauhallinen ja voisin itkeä, mutta silti vaan kaikki hymyilyttää ja naurattaa.  Maailman ihanin tunne, mitä oon tähän asti kokenut. Sille en ole vielä löytänyt vertaista.

Millainen tunne teillä on jouluna sisimmässänne? Onko teillä jo joulufiilis? Onko jouluvalmistelut tehty? Vai onko lahjat vielä vasta ajatustasolla?

Ei lapsi pohjolan milloinkaan voi joulua unhoittaa

Jari Sillanpää - Valkea joulu

Jari Sillanpää on todella karismaattinen laulaja. Hänen äänensä varmasti jakaa mielipiteitä, mutta minä kyllä tykkään siitäkin. Tällä miehellä on uskomaton pokka ja huumorintaju, ja se varmaan tekeekin Sillanpäästä niin karismaattisen ja aidon ihmisen. Mä ihailen ihmisiä, joilla on tällainen heittäytymiskyky. Itse en sellaista omista, ainakaan ihan joka tilanteessa.

Kuten olen jokusen kerran aiemminkin maininnut, tämä pimeä, märkä ja kylmä vuodenaika ei ole sitten yhtään mua varten. n niin vetämätön ja väsynyt koko ajan. Haluaisin vaan nukkua jouluaattoon, elää sen, mennä takaisin nukkumaan ja herätä joskus synttäreiden aikaan, kun on oikeesti jo kevät. Pahinta on se, kun en tiedä tarkkaan, mistä tämä väsymys johtuu. Sään ja vuodenajan lisäksi herään aamulla ihan liian aikaisin, enkä nuku tarpeeksi, mutta en koskaan lukiossa ollut näin väsynyt, vaikka nukuin vielä huonommin kuin nyt. Voihan se myös olla, että tämä kymmenen päivän antibioottikuuri väsyttää myös, kun en oo tottunut käyttämään lääkkeitä. Otan toki aina särkylääkkeen, antihistamiinin ja matkapahoinvointilääkkeen tarvittaessa, mutta en ihan pikkusärkyyn. Tai sitten nämä kaikki yhdessä vaikuttaa.

On vaan niin inhottavaa tulla kotiinkaan, kun ensimmäiseksi lysähtää sohvalle ja siitä liikkuukin sitten vaan vessaan, jääkaapille tai sänkyyn. Tiedän, että tekemistä riittäisi ja normaalisti jaksaisin ne tehdä, mutta nyt vaan en saa aikaiseksi. Voisin ihan hyvin nukkua kaksi päivää putkeen, mutta sekään ei viikonloppuna onnistu, kun toivottavasti lähdetään Ikeaan. Toivon, että vaihtelu arkeen vähän piristäisi. Toivon myös, että tää antibiootti alkais pikkuhiljaa tehota. Inhottaa, kun hampaaseen koskee edelleen lähes taukoamatta ja se säteilee korvaan asti se kipu. Miksi ihmiselle pitää kasvaa viisaudenhampaat ja miksi niiden pitää tulehtua?

Toivon todella, että joulun tulo piritäisi ja herättäisi mut tästä pahimmasta horroksesta. Tällaista väsymystä en oo tosiaan ikinä kokenut, enkä toivo tätä kenellekään. Mulla alkaa velloa inhottava itseinhon tunne, kun en vaan saa aikaiseksi edes laittaa eväitä valmiiksi illalla. Onneksi on enää kaksi viikkoa jouluaattoon ja mulla on siinä viisi päiivää vapaata. Saa levätä vähän enemmän. Muutenkin oon joulun ja uuden vuoden aikana tosi hajanaisesti töissä ja varmaan meen täysin ssekaisin päivissä, mutta loma ei kyllä tekis ollenkaan pahaa.

Joko teillä on joululomaa? Milloinka sellainen alkaa? Oletteko te väsyneitä? Vaivaako kaamos? 

Lumiukko luona portin pielen mustin hiilihampain hymyää

Cat Cat - Talven ihmemaa

Tämä on niin ihanan hyväntuulinen kappale, että ei tätä voi kuunnella naama mutrulla. Pahemmin en muista Cat Catin kappaleista piittaa - en kyllä pahemmin niitä ole kuunnellutkaan - mutta tällaisiin kappaleisiin heidä äänensä kyllä sopivat. En vaan voi mitään  sille, että tästä duosta tulee vaan mieleen ne kamalat Euroviisu-asut. Ei ole minun makuun ne.

Täällä ei kyllä ole talven ihmemaasta tietoakaan. Kaikki vähäiset lumet, mitä on satanut tämän talven aikana on kyllä sulanut sen siliän tien pois. Tosin se taitaa olla yleinen trendi suunnilleen koko maassa. Saapi nähä, pääseekö tänä talvena tekemään lumiukkoja tai muutakaan. Odotan kyllä sitä, että pääsis pörimään lumessa, olemaan taas lapsi ja kiroamaan myöhemmin, kun ei sittenkään laittanut niitä toppahousuja. Pulkkamäki olis ihan ehdoton suosikki, toivottavasti ei jää vain haaveeksi tänä vuonna.

Tykkäsin jo lapsena tosipaljon talvileikeistä. Me saatettiin olla pikkusiskon kanssa tuntikausia pihalla pyörittämässä isoja lumipalloja ja seuraavana aamuna hypittiin niiden päällä, että saadaan ne rikki kun ne oli yöllä jäätyny. Me myös vedettiin toisiamme pulkassa tai työnnettiin lumikolalla ja katkastiin räystäästä jääpuikkoja ja syötiin niitä. Me keksittiin kyllä tekemistä säällä kuin säällä ja vuodenajasta riippumatta. Lapsena tykkäsin myös luistella ja varsinki hiihtää, mutta nykyään en niinkään. Ennemin katson jääkiekkoa ja ampumahiihtoa, kuin hyppään itse ladulle ja telon itseni ennen kuin saan edes sukset jalkaan.

Kyllä mä toivon, että olis edelleen yhtä hyvä mielikuvitus kuin silloin lapsena. Multa tulee edelleen hyvin värikkäitä juttuja suusta aina silloin tällöin, mutta en usko että samalla tavalla keksisin mitään leikkejä enää, kuin keksin lapsena. Silloin oli muutenkin niin helppoa, kun suurin huoli tosiaan oli se, että riittääkö lunta jouluksi. Nytkin se huolettaa, mutta ennemmin vietän mustan joulun ilman sen suurempia tragedioita, kuin surullisen ja valkoisen joulun. Ei se lumi ja valkoinen joulu ole mun ykköstoive, vaikka niin voisi näistä postauksista päätellä. Vuodenajat on kuitenkin mulle tärkeitä, joten siksi jaksan jauhaa niistä.

Leikittekö te lapsena tai edelleen ulkona talvella? Oletteko jo rakennelleet lumesta jotain? Oletteko käyneet pulkkamäessä? Onko teillä hyvä mielikuvitus?

Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan

Lapsikuoro - Joulu saapuu jokaiselle

Mun joku kaveri joskus sanoi, että hän ei voi sietää joululauluja, joissa on lapsikuoro laulamassa. Mun mielestä nää taas on tosi hellyyttäviä. Rakastan sitä, kun lapset ihan innoissaan tekee jotain, vaikka se ei ihan täysin onnistuisikaan. Ne on niin viattomia, kun ihan tosissaan yrittävät vaikkapa tanssia tai tehdä kuperkeikkaa ja jaksavat yrittää vaikka kuinka monta kertaa. Enkä nyt siis hauku tätä lapsikuoroa mitenkään, todella ihania kaikki. Kyllä tätä kehtaa kuunnella.

Kuten aiemminkin näissä joulukuun postauksissa olen todennut, mua ei haittaa se, että joululauluissa lauletaan kristillisistä asioista. Mun mielestä se on ehkä jopa hyvä. Yleensä kuitenkaan sitä ei liikaa korosteta, joten uskonnollisuus menee siinä sivussa, kun kuuntelee laulua muuten. Nykyäänhän joulua ei enää niinkään vietetä Jeesuksen syntymän juhlistamiseksi, mutta mun mielestä on kuitenkin tärkeää muistaa, mistä joulu on lähtenyt liikkeelle. Jos kristinuskoa ei olisi olemassa, meillä ei välttämättä olisi näin hienoa juhlaa, jota odottaa, valmistella ja viettää. Siksi mun mielestä onkin tekopyhää sanoa, että ateistit ei saisi viettää joulua, jos sitä ei itsekään vietä nimenomaan Jeesuksen syntymää juhlistaakseen. Joulu on mun silmissä jokaisen ihmisen juhla, kun kyse on kuitenkin yhdessäolosta ja rauhallisesta tunnelmasta. Kyllä jokainen, joka vaan haluaa, saa viettää joulua. Se kuuluu jokaiselle.

Minäkään en vietä joulua juhlistaakseni Jeesuksen syntymää. Se käy aina jouluisin mielessä ja usein mielessäni kiitän kristinuskoa ja Jeesusta tästä juhlasta. Olen itse kristitty, mutta silti mulla menee jouluna perhe, sukulaiset, ystävät ja muut lähimmäiset uskonnollisten teemojen edelle. Meillä ei ole ikinä ollut tapana käydä joulukirkossa, mutta voisin joskus ihan mielenkiinnosta käydä siellä. Kirkossa on aina niin rauhoittava tunnelma, ja jouluna se on varmasti vielä kauniimpi ja ihanampi kuin muulloin. Käydään kuitenkin hautausmaalla joka joulu viemässä kynttilät niiden sukulaisten haudoille, jotka ei enää ole täällä viettämässä joulua meidän kanssa. Näin hekin ovat osa meidän joulunviettoa. Hautausmaa on kauneimmillaan jouluna, joten vaikka teillä ei siellä olisikaan ketään sukulaisia tai ystäviä joille viedä kynttilää, niin siellä voi käydä kävelemässä ja ihastelemassa sitä, kuinka kauniiksi sen voi saada. Vaikka hautausmaa paikkana voi jotakuta ahdistaa, suosittelen silti käymään siellä jouluna. Tunnelma on silloin aivan eri, kuin esimerkiksi hautajaispäivänä.

Minkä vuoksi te vietätte joulua? Vietättekö joulua ollenkaan? Käyttekö te jouluna kirkossa tai hautausmaalla?

Kaikki saapuuu piiloistansa joulunviettohon

Sing Song Sisters - Nisse-polkka

Mä rakastin tätä laulua lapsena, vaikka sillon en saanut yhdestäkään sanasta selvää. Vasta vanhempana totesin saman, mitä lapsena jo epäilin: ei tässä hirveästi järkeä ole. Onhan se nyt ihan järjetöntä, että hiiri ompelisi kissalle takkia, eläimet tanssisivat ja laulaisivat, tontut keittäisivät puuroa... Aivan älytöntä kaikki, miksi tällaisia joululauluja tehdään?

Vai onko sittenkään älytöntä? Lapsena kuulin tarinan siitä, että jouluaaton ja -päivän välisenä yönä lelut herää henkiin ja eläimet kokoontuvat yhdessä viettämään joulua. Yritin monena jouluna pysyä hereillä että näkisin se, kun lelut herää henkiin. En vielä tähän asti ole sitä nähnyt, mutta ehkä vielä joku joulu. Mutta mitä eläimiin tulee: mitä jos nekin viettävät joulua? Eläimethän osaavat aistia ilmapiiriä ja tunnistavat kyllä vaaran rauhasta. Jouluahan pidetään hyvin rauhallisena juhlana, jolloin kaikki pyrkivät olemaan ystävällisiä ja mukavia. Eihän niin aina tapahdu, mutta ainakin itse pyrin siihen. Toivon, että tekin pyritte.

Mitä jos eläimetkin aistivat tämän rauhan tunteen, joka jouluna vallitsee? Musta on jotenkin ihana kuvitella, että kaikki metsän eläimet juhlis joulua yhdessä keskenään, omalla tavallaan. Kuvitelkaa nyt oravat, jänikset, kauriit ja päästäiset yhdessä paikassa iloitsemassa siitä, kun saavat olla yhdessä sulassa sovussa.  Ei tarvitse pelätä, että joku tulisi ja tuhoaisi kodin tai perheen. Mun mielestä se on ainakin ihana ja rauhoittava ajatus. Ei joulu ole vain ihmisten juhla, kyllä se kuuluu ihan kaikille. Mehän ollaan jouluina aina stettu lemmikeillekin joululahjoja, joten ei me ainoastaan itseämme hemmotella sillon. Kyllä kaikki saa osansa siitä.

Joulukuun ensimmäinen viikko rupeaa olemaan jo takanapäin, enkä vaan tajua, kuinka aika lentää! Ei aikaakaan, kun ollaan jo jouluaatossa ja silti tuntuu, etten millään malttaisi odottaa sitä. Vielä kun saataisiin kunnolla lunta jouluksi, niin olisin todella todella iloinen parikymppinen lapsi jouluaattoaamuna. Sormet ristiin ja peukut pystyyn, että koko Suomi on valkoinen jouluna.

Miten teidän eka joulukuun viikko on sujunut? Oletteko te kuullut tarinaa henkiin heräävistä leluista ja joulua viettävistä eläimistä? Voiko eläimet teidän mielestä viettää joulua?

Sulle valan vannomme kallihin

Karjalan sotilassoittokunta & kuoro - Lippulaulu

Voisin kuunnella tällaisia kuoroja vaikka kuinka paljon. Vielä kun laulavat näin hienoa kappaletta, niin mä olen saman tien myyty. Mä oon hyvin isänmaalinen ihminen, ja siksi tää biisi koskettaa mua, esitti sen kuka tahansa. Mulle tuskin olisi mahdottomuus muuttaa ulkomaille, mutta Suomi on mulle aina se kotimaa ja tykkään asua täällä, eikä tätä voi mikään koskaan korvata. Maamme on mulle myös hyvin tärkeä laulu, ja olisin voinut valita senkin tähän. Meillä oli kuitenkin yläasteella ja lukiossa aina jokaisessa itsenäisyysjuhlassa kuoro laulamassa Lippulaulun, joten siksi valitsin sen nyt tähän.

Itsenäisyyspäivä on mulle tärkeä päivä. Mulle on tärkeää voida sanoa olevani suomalainen ja musta on hienoa osata näinkin vaikeaa kieltä, vaikka tällä ei Suomen ulkopuolella paljoa teekään. Jos Suomi edelleen olisi Venäjän vallan alla, niin tilanne voisi toki olla toinen, mutta kun tilanne on onneksi tämä, niin voin iloita suomalaisuudesta. Mulla on suuri kunnioitus sotaveteraaneja kohtaan, jotka on ollut turvaamassa meidän itsenäisyyden jatkumisen. Mä olen tosi huono ottamaan kantaa mihinkään yhteiskunallisiin asioihin, mutta ei se silti tarkoita, etten osaisi kunnioittaa niitä, jotka ovat tehneet jotain todella merkityksellistä.

Tämän takia pidän Linnan juhlista. On hienoa, kun kutsutaan yhteen kaikki sinä vuonna omalla tahollaan menestyneet suomalaiset ja heidän lisäkseen myös mm. sotaveteraaneja ja edelliset presidentit. Musta on tärkeää ilmaista, jos omasta mielestä joku toimii jossain tilanteessa hienosti tai yleisesti hoitaa hommansa hyvin. Menestyksestä on myös hyvä sanoa, sillä kaikki tsemppaus ja kannustus tuntuu hyvältä ja saa ihmisen jatkamaan tekemistään entistä enemmän. Kutsu Linnan juhliin on todella iso kunnianosoitus, sillä sinne ei tosiaan kutsuta ihan ketä tahansa. Muut saavat seurata telkkarista Itsnäisyyspäivän vastaanottoa ja ihastella pukuja ja ohjelmanumeroita kotisohvalta käsin.

Mä pidän myös suuresti perinteistä, ja Linnan juhlatkin tulee katsottua suunnilleen joka vuosi. Musta on ylipäätään ihanaa, että tällainen tapahtuma on kehkeytynyt perinteeksi ja sitä edelleen vietetään, ellei tule jotain poikkeusta, miksi se jäisi pitämättä. Perinteet luo turvaa ja pysyvyyden tunnetta. Vaikka koko elämä tuntuisi menevän uusiksi lyhyen ajan sisällä voi aina luottaaa siihen, että tietyt perinteet on ja pysyy. Vaikka mikään ei tuntuisi normaalille, niin kyllä se joulu tulee tänäkin vuonna. Jos perinteet tuppaa käymään tylsiksi ja itseään toistaviksi, niitä on helppo muokata ja tehdä niistä oman näköisiä. Ei kukaan pakota tekemään joulujuttuja joka vuosi samaan aikaan, samalla tavalla tai samassa järjestyksessä.

Aiotteko katsoa Itsenäisyyspäivän vastaanoton illalla? Onko teillä kotona tai koulussa jotain itsenäisyyspäivän tai joulun perinteitä? Mitä suomalaisuus teille merkitsee?

Pääsköön vangit vankiloistaan

Suvi Teräsniska & Antti Annola - Tulkoon joulu

Suvi Teräsniskan ääni on jotain aivan ihmeellistä. Pidän todella paljon tämän naisen lauluista ja laulamisesta muutenkin. Nämä joululaulut ovat kuitenkin jotain aivan uskomatonta. Jos ette ole vielä kuunnelleet, niin kuunnelkaa ihmeessä! Todella kauniita lauluja todella kauniisti laulettuna. Mitä muuta voi joululauluilta vielä toivoa? Tämä laulu on yksi joululaulusuosikkejani eikä minua häiritse tässäkään laulussa esiintyvä kristillisyys, sillä jouluhan on alkujaan kristillinen juhla, vaikka nykyään joulussa korstuvatkin muut asiat enemmän. Tämä on sellainen laulu, joka luo uskoa joulun todellieen henkeen ja siihen ihanaan yhdessäoloon, joka joulussa on tärkeintä.

Mä haluaisin uskoa, että jouluna kaikilla on kaikki hyvin, mutta valitettavasti niin ei ole. Haluaisin uskoa, että jouluna ei ole pahaa verta, mutta ainahan sitä on. Mua harmittaa todella paljon niiden puolesta, jotka joutuvat kokemaan pahoja asioita ja erityisesti jouluna se harmittaa, kun suurin osa kuitenkin saa viettää joulua hyvissä merkeissä. Ei edes silloin saa olla rauhassa pahalta, vaan joutuu kärsimään. Tietenkään kaikki paha fiilis ei aina johdu ihmisestä itsestään. Esimerkiksi kuolema ei valitettavasti osaa antaa ihmisten viettää jouluaan rauhassa. Ei osaa sen paremmin onnettomuudet ja sairaudetkaan. Eivätpä osaa kaikki pienet tulokkaatkaan, jotka haluavat jo päästä äidin mahasta tähän suureen ja ihmeelliseen maailmaan. Mutta on myös monia ikäviä välikohtauksia, joita ei haluaisi kenenkään koskaan kokevan, oli joulu tai ei.

Mä olen ihminen, joka haluaisi löytää kaikista jotain hyvää. Silti on asioita, joita mun on hyvin vaikea hyväksyä. Mua myös inhottaa se, kuinka mediassa paisutellaan jouluna tapahtuneita asioita nimenomaan joulun kustannuksella. Kerrotaan, kuinka jossan perheessä ei ole saatu syystä tai toisesta viettää iloista joulua. Joulu on mulle tärkeä asia, enkä varmasti ole ainoa ihminen, joka noin ajattelee. Musta on suorastaan väärin, että sitä käytetään suurentelemaan asioita entisestään, kun arkena vastaavat tapaukset saattavat jäädä huomattavasti pienempään rooliin.

Jouluna on tärkeää ajatella muita ihmisiä ennen itseä. On mahdotonta, että kaikki maailman ihmiset viettäisivät yhtä aikaa iloista joulua, mutta me kaikki voidaan olla mukana yrittämässä sitä. Mietitään, ennen kuin avataan suu tai tehdään jotain. Mietitään, sattuisiko itseä, jos joku tekisi saman minulle. Mietitään, onko fiksumpaa vaihtaaa aihetta, jos tietää, että keskustelu on menossa väärille urille. Jos tähän pystyy jouluna, niin siihen pystyy joulun jälkeenkin. Me kuitenkin eletään toisten ihmisten ympäröiminä, joten on tärkeää osata ottaa heidät huomioon. Itseään ja omia murheita ei toki sovi unohtaa, mutta pitää muistaa, että ihmissuhteet perustuu tasavertaisuuteen. Jos et ole valmis kuuntelemaan toista yhtä paljon, kuin hän kuuntelee sinua, ei suhde voi pidemmän päälle toimia. Ei minään hetkenä vuodessa.

Mille teistä tuntuu lukea joulun tragedioista? Oletteko kenties itse kokeneet sellaisia? Osaatteko ottaa ympärillä olevat ihmiset huomioon? Mitä muita keinoja teillä on ihmissuhteiden ylläpitämiseen?

Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa

Katri Helena - Joulumaa

Tää oli pitkään mun suosikkijoululaulu. Nyt en enää voi niin sanoa, mutta rakastan tätä edelleen. Turha mun on yrittääkään väittää jotain muuta. Tää oli ehkäpä yks ensimmäisiä aikuisempia joululauluja, joihin kiinnitin huomiota. Tää on myöskin ensimmäinen - ja tähän asti ainoa - joululaulu, jonka opettelin soittamaan pianolla. Kyllä tämä edelleen merkitsee mulle paljon.

Rakastan tätä laulua juuri siksi, että se kiteyttää mun ajatukset joulusta aivan täydellisesti. Valehtelisin jos väittäisin, että en välitä joulukoristeista ja -lahjoista tuon taivaallista. Siltikin kaikkein tärkeintä mulle joulussa on se fiilis. Koko joulun odotuksen ajan mulla on todella kevyt ja ihana fiilis, koska olen niin innoissani enkä malttaisi odottaa. Se lähtee täysin musta itsestäni, sillä alotan joulun fiilistelyn usein jo lokakuussa, koska joulu lähestyy niin kovaa vauhtia. Jouluna toivon vain, että kaikki ihmiset voisi imeä sen saman fiiliksen itseensä, eikä kukaan stressaisi mistään. Mutta vaikeaahan se on, kun joulustakin on tullut niin kaupallinen ja pitää järjestellä, ostaa, siivota ja vaikka mitä. Silti toivon sydämestäni, että jokainen voisi jouluna aina silloin tällöin istua alas, ja vaan nauttia siitä ajasta, jota me vietetään. Se on vuoden hienoin aika.

Joulu ei ole mulle pelkkä jouluaatto, jolloin joulupukki tulee ja tuo joko lahjoja tai risuja. Mulle jouluun kuuluu koko joulukuu ja oikeastaan jo marraskuukin, jolloin alan viimeistään miettimään, etsimään ja ostamaan joululahjoja. Joulu on mulle kuin oma vuodenaika, jolla yritän karistaa syksyn masennuksen ja harmauden jaloistani ja etenkin mielestäni ja alan odottamaan iloisempia ja kepeämpiä aikoja. Jouluna mä olen pirteimmilläni. Musta tulee lapsi, joka on innoissaan jokaisesta pienestä koristeesta ja jouluntoivotuksesta. Joidenkin mielestä oon varmasti silloin myös ärsyttävimmilläni, enkä voi syyttää muita siitä. Toivon vaan, että kaikki mulle oikeasti läheiset ja tärkeät ihmiset ymmärtää sen ja antaa mun iloita kaikista niistä asioista, joista mä olen innoissani. Mäkin yritän parhaani mukaan antaa muiden iloita kaikesta, mistä haluavat, sillä ei se ole multa pois, jos joku on iloinen.

Mä tykkään muutenkin ilahduttaa ihmisiä, ja jouluna siihen on loistava tilaisuus. Lahjoja miettiessäni pyrin keksimään jotan sellaista, josta lahjan saaja varmasti pitää.  Useimmiten ostan lahjat suoraan kaupasta tai tilaan netistä, sillä usein herään lahjojen tekemiseen niin myöhään, että ei ole aikaa enää neuloa tai virkata mitään. En yleensä mieti mitään hintaa valmiiksi, vaan tosiaan etsin jotain, mikä sopisi lahjan saajalle ja jos lahjan hinta ei ole aivan törkeä, yleensä ostan juuri sen. Musta on naurettavaa miettiä lahjaa ostaesssa, että onko se nyt riittävän kallis. Mulle aina se ajatus on tärkein ja oon itse tyytyväinen jo hyvin pienistä lahjoista, enkä tartte lahjaa ollenkaan. Kyllä mä totta kai jouluna intoilen lahjoista enkä malttais oottaa niiden avaamista, mutta musta on vielä ihanampaa nähdä muiden ilmeet, kun ne avaa lahjoja ja sieltä paljastuu jotain mieleistä. Se tekee mut paljon onnellisemmaksi.

Mitä joulu teille merkitsee? Miten valitsette lahjat muille? Annatteko ylipäätään joululahjoja? Merkitseekö lahjan hinta teille jotain? Onko ajatus kuitekin tärkein?

Ei kiirehdittäis ollenkaan

Antti Tuisku - Lämmin lumi peittää maan

Ah, Antti Tuisku! Voi kuinka paljon muistoja. Me oltiin pienempinä pikkusiskon kanssa kamalia faneja. Osataan edelleen kaikki Tuiskun ekan ja tokan levyn laulut ulkoa. Niitä tulee edelleen kuunneltua kun haluaa fiilistellä lapsuutta ja olla oikein nostalginen. Tätä joululaululevyä tulee kyllä joka joulu kuunneltua ihan jatkuvasti, kun se on vaan niin ihana. Antti Tuiskun ääni sopii tosi hyvin joululauluihin, vaikken muita hänen kappaleita enää juurikaan kuuntele muulloin kuin edellä mainituissa tilanteissa.

Tuntuu, kuin jouluna kaikki valittaisi jatkuvaa kiirettä. Sitähän joulunakin riittää, en voi väittää vastaan. Silti se kiire on mulle aika vieras käsite, varsinkin tänä jouluna, kun olen saanut ostettua joululahjoja jo hyvissä ajoin. Ei tarvitse aatonaattona lähteä niitä metsästämään paniikissa. Saan rauhassa valmistautua jouluun ja rauhoittua tähän vuoden ihanimpaan aikaan. Jouluaattona meillä on tietty rutiini, miten asiat hoidetaan, mutta sekään ei tunnu kiireeltä. Meillä ei ole minuuttiaikataulua, vaan mennään kuitenkin sen mukaan, mikä parhaalle tuntuu. On kuitenkin mukava, että on joku pieni aikataulun tynkä, ettei mitään jää tekemättä ja siitä aiheudu kellekään turhaa huolta tai pahaa mieltä sen enempää ku stressiäkään. Sellainen meinaan olisi meillä mahdollista.

Mun mielestä talvi on muutenkin kauhean rauhallinen vuoden aika. Luonto nukkuu talviunta ja tuntuu, että suurin osa ihmisistäkin nukkuu tai ainakin horrostaa. Musta on ihana kävellä aamupakkasella töihin tai kouluun ja vetää syvään kirpeetä pakkasilmaa keuhkoihin. Se herättää kesähelteitä paremmin ja saan nauttia talven tuoksusta. Jokaisella vuodenajalla on oma tuoksunsa, jos ette ole huomanneet. Niin on myös jokaisella juhlallakin. Talvessa on ihan oma kauneutensa, kun joka paikassa on valkoista ja valoisaa. En osaisi kuvitella joulua ja talvea paikassa, missä ei olisi lunta ollenkaan. Olen viettänyt Suomessa mustia jouluja, mutta on kuitenkin eri asia tietää, että voisi olla lunta, kuin tietää että sitä ei ole eikä tule olemaankaan.

Mä elän täysin vuodenaikojen mukaan. Kesällä ja talvella oon pirteimmilläni, kun on valoisaa ja pääasiassa vaan hyviä kelejä. Keväälläkin oon kohtuullisen virkeä, muttaa syksyt on pahimpia. Varsinkin loppusyksystä, kun on harmaata, märkää ja pimeää päivästä toiseen. Toivon koko ajan vaan, että satais jo lunta, että aamulla näkisi johonki ku kävelee ulkona. Joulu kyllä tuo musta parhaat puoleni esille, kun oon lähes tauotta hyvällä tuulella ja osaan ajatella vieläkin positiivisemmin kuin normaalisti. Jostain muusta se voi olla ärsyttävää, mutta mulla on hyvä olla. Koko ajan sellainen ihanan kevyt ja odottavainen fiilis, jota ei voi korvata millään. Rakastan joulua niin monella tasolla, ettei tässä taida edes olla mitään järkeä. Mutta eipä sitä jouluna järjellä paljoa teekään.

Vaikuttaako vuodenajat teihin? Entäpä juhlapyhät? Kuunteletteko joululauluja myös sellaisilta artisteilta, joita ette muuten kuuntelisi? Pidttekö nostalgiasta, vai onko se pelkkää turhuutta?

Somat antimet kukin tonttu tuo hyvän lapsen luo

Lauluyhtye Viisi - Sinivuorten yö

Tää on ihanan iloinen ja rempseä - hyi että vihaan tota sanaa - joululaulu, että tästä tulee väkisinkin hyvälle mielelle ja joulufiilikselle! Vielä kun tää lauletaan kirkkaasti ja heleästi, niin tulee ihan kunnollinen joulufiilis, ja tekis mieli ettiä jostain tonttulakki päähän ja laulaa mukana. Mä niin rakastan joulua.

Täällä ei todellakaan ole vielä juhlan aika, vaan uuras työ jatkuu aina jouluaattoon asti. Me kaivetaan joulukoristeet esille vasta itsenäisyyspäivänä, ja sillon siivotaan kunnolla ja laitetaan joulukoristeet esille. Sitten ne saa sen kuukauden olla ja loppiaisena ne kannetaan takasin kellariin. Tai mihin ikinä komeroon ne nyt jemmataankaan. Joulukuusi me koristellaan vasta jouluaattona. Se oli lapsena ihan parasta, kun jouluaattoaamuna heräs, ja kuusi kannettii kylppäristä olouhoneeseen ja sitä pääs koristelemaan samalla, kun katottiin Joulupukin kuumaliinjaa. Mä olen tehnyt näin lähes joka vuosi, ja aion jatkaa tätä perinnettä yhä edelleen. Voin luvata, että tänäkin jouluna ensimmäiseksi aamulla laitan Joulupukin kuumalinjan auki, ja se saa pyöriä siellä siihen asti, että Lumiukko alkaa ja joku vaihtaa kanavaa, koska ei kestä sitä. Mulla ei oo mitään sitä vastaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan. En ymmärrä.

Sitten yksi ihana jokavuotinen traditio on kattoa joulurauhanjulistus. Me katotaan se joka joulu sillon kaheltatoista, ja sit lähetää käymää haudoilla. Kun me ollaan sieltä tultu, me aletaan laittaa ruokaa. Tosin kinkkuhan on jo aamulla otettu uunista pois, mutta kaikki muu on tässä vaiheessa vielä lämmittämättä ja perunamuusi tekemättä. Sit me kuunnellaan ja lauletaan joululauluja, laitetaan ruokaa  ja vaan nautitaan yhdessäolosta.  Ruoan jälkeen me odotellaan joulupukkia, ja sitten jaetaan lahjat ja avataan ne. Meillä ei oo siihen mitään muuta erityistä, kuin että lahjat avataan vasta kun kaikki on jaettu, mutta sen jälkeen jokanen rupee avaamaan omiaan ja seuraamaan samalla muiden reaktioita lahjoihin. Lahjojen paketointi on muuten ihanaa-kamalaa hommaa, koska tykkään siitä, vaikka en kunnolla sitä hallitse.

Millaset perinteet teillä on joulun suhteen? Joko teillä on koristeet esillä, vai koristeletteko ollenkaan? Vietättekö joulua isolla porukalla? Vai karkaatteko kenties ulkomaille jouluksi?

Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan

Sonja Lumme - Jollei jouluna ole lunta

 

Ah, joulukuu ja joululaulut! Ai että mä olen taas odottanut näiden kuuntelemista. Joululaulut on se, mikä tuo mulle kaikkein parhaimman joulufiiliksen, ja siksi te saatte mun kanssa nauttia joululauluista koko joulukuun. Deal with it.

Muistan kun me kakaroina odotettiin koko jouluaatto joulupukkia ja sitten kun se tuli, niin sitä mentiin piiloon. Mun suurin pettymys oli kuitenkin siinä, että mä en koskaan nähnyt joulupukin rekeä enkä niitä poroja. Aina odotin, että kohta se reki kurvaa meidän pihaan, mutta ei niin tapahtunut koskaan. Mutta kyllä mä ymmärrän sen, että ne porot pelkäs tulla pihaan, kun meillä oli koiria, ja siksi joulupukki jätti ne vähän kauemmaksi odottamaan. Sen oli myös helpompi laskeutua aukeammalle paikalle, tosin mun mielestä meidän takapiha olisi ollut ihan riittävän iso kiitorata.

Muistan myös ensimmäisen ja melkeinpä jopa ainoan jouluni, jonka vietin pääkaupunkiseudulla. Sen tunnelma oli paljon huonompi kuin minkään muun joulun, sillä se oli musta joulu. Ainut musta joulu koko niiden seitsemän vuoden aikana, mitä siellä asuin. Oli ihan kamalaa katsoa ikkunasta ulos, kun ulkona ei ollutkaan niitä polvenkorkusia lumikinoksia, mihin olin tottunut. Selvisin hengissä, mutta ei se ollut sama asia. Mä rakastan vuodenaikoja, ja lumi kuuluu talveen ja joulu on talvella, ei ole kauhean vaikea yhtälö. Joulu tuli sinäkin vuonna, mutta kyllä valkea joulu on se, mistä mä haaveilen. Toivottavasti tänä vuonna on jouluna paljon lunta. Nyt on jo vähän lunta maassa, toivottavasti ne ei enää sula pois.

Valehtelisin jos väittäisin, että en välitä joulun kaupallisuudesta. Joulukoristeet, jouluvalot, joululiinat, kynttilät, joulukuusi, jouluruoka, joululahjat, joululaulut - mä rakastan näitä kaikkia. Ne luo omanlaistansa tunnelmaa, ja meillä koristelu kuuluu osaksi jouluperinteitä. Lukiossa väiteltiin yhden kaverin kanssa joka vuosi siitä, milloin joulukuusi koristellaan. Teille jotka ette tiedä, se koristellaan vasta aattoaamuna. Erityisluvalla sen voi koristella aatonaaton iltana tai aatonaaton ja aaton välisenä yönä. Sitä ennen siihen ei ole oikeutta koskea, paitsi silloin kun se kannetaan sisälle.

Millä mielillä odotatte tätä joulua? Kauanko olette jo soittaneet joululauluja vai soitatteko niitä ollenkaan? Oletteko jouluihmisiä?

Baby you're more than your mistakes

Cimorelli - You're Worth It

Olen kuunnellut Cimorellin siskosten cover-kappaleita jo parin vuoden ajan aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen tykännyt myös heidän omista kappaleistaan, ja tähän tykästyin erityisesti. Tää on toki aika kliseinen kappale, sillä tämäkin teema alkaa olla aika puhki kulutettu. Tykkään kuitenkin siitä, että tämä ei ole sellainen angstinen kappale, joka saa kenet tahansa kokemaan itsensä masentuneeksi. Kappale ei sinänsä ole niin erikoinen, mutta tykästyin kovasti musiikkivideoon. Tovion todella, että jonain päivänä voisin itse pyyhkiä vastaavia sanoja pois itsestäni kokonaan. Etten enää ajattelisi itsestäni niin negatiivisesti, kuin nyt ajattelen.

Jotkut, jotka tuntee mut, ei välttämättä edes näe sitä, miten ajattelen itsestäni ja kohtelen itseäni. Piilotan kaikki ne ajatukset jonnekin mieleni syövereihin ja palaan niihin silloin kun olen yksin. Tai ainakin mä luulen, että moni ei tiedä näistä asioista. En ainakaan ole ääneen niistä pahemmin puhunut. Miten vain, olen viime aikoina huomannut, että oon ajatellut itsestäni positiivisemmin. Mun itsetunto ja -varmuus on parina viime vuonna kasvanut tosi paljon. Mulla on vielä matkaa siihen ihanteelliseen tilanteeseen, mutta suunta on oikea, enkä voisi olla iloisempi siitä. Aion todellakin ottaa tän kappaleen yhdeksi niistä lukuisista tsemppilauluista, joita varmaan jokaisella musiikkia kuuntelevalla on.

Mulla on tällä hetkellä tosi hyvä asenne itseeni, ja alan vähitellen tajuta, että ehkä mä oonkin ihan hyvä tyyppi tällaisena, eikä mun välttämättä tarttekaan muuttaa itseäni. Kuten eräässä aiemmassa postauksessa kerroin, olen yrittänyt syödä terveellisemmin ja muutenkin muokata vähän elämäntapaani. Lipusimisia on tullut, en häpeä myöntää sitä, mutta en ole antanut sen haitata. Vaikka olisin koko viikonlopun mässäillyt kavereiden kanssa, olen maanantaina onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja palaamaan takaisin ruotuun. Tämä on tehnyt todella hyvää itsetunnolleni, sillä en koe olevani luovuttaja tässä asiassa. Se helpottaa elämistä, kun en koko ajan koe pettäväni itseäni. Jännityksellä toki ootan, kuinka käy jouluna ja sen jälkeen, mutta sinne on vielä muutama viikko (hui kamala kuinka vähän!) aikaa.

Jos teillä on ongelmia itsetunnon kanssa, miettikää nyt mistä se johtuu. Antakaa itsellenne etukäteisjoululahja, ja miettikää ihan tosissanne, mikä laskee teidän itsetuntoa tai -varmuutta, ja miten voisitte muuttaa asiaa. Luvatkaa itsellenne, että yritätte tosissanne muuttaa sitä ja sallikaa lipsumiset ja huonot päivät. Ne on ihan täysin inhimillisiä ja ymmärrettäviä, niitä sattuu kaikille. On vaan tärkeää niiden huonojen päivien jälkeen muistaa nousta ylös sieltä itsesäälin maakuopasta ja jatkaa siitä, mihin edellisenä hyvänä päivänä jäi. Mulla tää on ollut tosi innostava kokemus ja toivon todella, että tää fiilis pysyy yllä pitkään. Tämä on sen arvoista, voin luvata sen.

Onko teillä ongelmia itsetunnon kanssa? Oletteko huomanneet muutosta omassa itsetunnossa? Mikä siihen on vaikuttanut? Onko teillä tsemppilauluja, jotka auttaaa tajuamaan, ettei kaikki olekaan huonosti?

'Cause the hands of time are never on your side

Nickelback - If Today Was Your Last Day

Tein viime viikolla jotain ensimmäistä kertaa elämässäni ja oon vähän hämmästellyt, ettei tähän ikään oo vielä tarvinnut sitä kertaakaan tehdä. Sotin nimittäin hätäkeskukseen. En tosin koskaan, en pahimmissa painajaisissanikaan uskonut, että kun ensimmäisen kerran sinne soittaisin kertoisin, että löysin ihmisen elottomana. En voi muuta sanoa, kuin että onneksi en mennyt sen asiakkaan luokse yksin sinä aamuna. En oo nimittäin aiemmin nähnyt kuollutta ihmistä, sillä en oo käynyt katsomassa edes kuolleita läheisiäni, vaikka olisin saanutkin. Mulla on todella epäuskoinen fiilis koko tästä jutusta. En oo kokenut mitään kunnon järkytystä asiasta. Kun aloin soittaa hätäkeskukseen, kehoon virtas saman tien niin paljon adrenaliinia, ettei pelkoreaktioille oikeen ollut tilaa. Oon ainoastaan epäuskoinen. Oon koko viikonlopun miettiny, että onko se oikeesti tapahtunut vai onko se ollutkin vaan unta, mutta muistikuvat on niin todentuntusia, että en mä varmastikaan ole vaan kuvitellut koko asiaa.

Oon aina pitäny hirveenä kliseenä sitä, kun ihmiset on sanonu eläneensä jonkun järkyttävän hetken uudestaan joka kerta, kun sulkee silmät. Perjantain ja lauantain välisenä yönä sain syödä sanani, kun heräsin kahdelta ja nukahdin uudestaan vasta kuudelta, koska joka kerta kun suljin silmät, olin uudestaan siinä hetkessä, kun työkaveri avaa sen huoneen oven, minkä takaa se asiakas löyty kuolleena. Joka kerta tässä kohtaa silmät rävähti automaattisesti auki, kun en halunnut nähdä sitä uudestaan. Viime yö meni jo paremmin, joten eiköhän tämä tästä helpotu pikkuhiljaa.

Kyllä tää taas pysäytti ajattelemaan. En osannut odottaa tämän ihmisn lähtöä, vaikka hän jo iäkäs olikin ja tiedän sen, että tässä työssä jos missä pitää varautua kohtaamaan kuolema koska tahansa. Se yllätti silti. Perjantai-iltana pelkäsin nukahtaa myös siksi, että yhtäkkiä jäin ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että se olen minä, joka löydetään seuraavana aamuna kuolleena. Työnsin nuo ajatukset kuitenkin saman tien sivuun, sillä en yleensä ikinä ajattele noin. Tiedän paremmin kuin hyvin, että munkin päivät loppuu aikanaan, mutta uskon myös, että jos itse tarpeeksi uskon siihen että oma elämä jatkuu, niin ei se ihan yhtäkkiä siinä vaiheessa pääty. Saattaa olla naiivi tapa ajatella, mutta se helpottaa mua eikä mun mielestä ole järkeä elää missään kuolemanpelossa, kun se kuitenkin korjaa meistä jokaisen aikanaan.

Tämä Nickelbackin kappale on mulle tuttu jo vuosien takaa ja oon kuunnellut sitä säännöllisesti ihan vaan, että oppisin vähän tuon kappaleen ajatusmaailmaa. Tästä biisistä voisi jokaista lausetta käyttää mottona. Haluaisin oppia elämään paremmin hetkessä. Mulla on paha tapa ajatella kaikki tulevaisuuteen ja tehdä kaikki sitten joskus. Sillon kun asuin Helsingissä ja vietin lähes kaiken aikani joko koulussa tai treeneissä, en ikinä voinut lähtee mihinkään, kun oli aina treenit missä piti olla. Usein myös viikonloppuriennot jäi välistä kavereiden kanssa, kun olin joko treeneissä tai matseissa. Eipä niitä hirveästi olis ollukaa, mutta kuitenkin. Sillon kunnolla heräsin siihen, että mun pitää oppia tarttumaan hetkeen ja oon parhaani mukaan lähtenyt useammin mukaan juttuihin ja yrittänyt muutenkin löysätä tietyissä asioissa. Ei kaikesta tarttee niin nipottaa. Olen siis oikealla tiellä, mutta en vielä perillä. En kyllä tiedä, osaanko koskaan elää kuin viimeistä päivää. Ei mustaa välttämättä edes olisi siihen.

Oletteko te nähneet kuolleita ihmisiä? Oletteko te eläneet järkyttäviä hetkiä uudestaan? Osaatteko elää hetkessä?

That's how a superhero learns to fly!

The Script - Superheroes

Törmäsin tähän kappaleeseen puolivahingossa. Vaihdoin yhden asiakkaan luona telkkarin kanavaa, ja vahingossa päädyin musiikkikanavalle, jonka sitten jätin päälle. Siinä tiskatessa jäin sitten kuuntelemaan tätä ja totesin, että pitää nähdä esittäjä ja biisin nimi, että osaan ettiä sen myöhemmin. On muuten vaikeaa tiskata ja kurkkia joka toinen sekunti olkapään yli, että ei missaisi näitä tietoja! Mutta sainpahan biisin tiedot itelleni, ja nyt pääsen esittelemään teille tämän hienon kappaleen.

Tämä on niitä klassisia selviytymistarinoita, joihin varmaan jokainen ihminen voi samaistua jollain tasolla. Mä olen kokenut elämässäni monia kovia ja suuria koettelemuksia aina hirveistä koulupaineista ja useasta muutosta aina läheisen kuolemaan asti. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen musta tuntuu nyt vähän hassulta alkaa kirjoittaa postausta, jossa kerron hyvin arkipäivisistä asioista, joita oon nyt alkanut muuttamaan. Samalla oon kuitenkin todella onnellinen, että olen saanut alotettua näin monta projektia ja että voin vihdoinkin puuttua näihin! Usein nämä kohta mainittavat asiat on jääneet multa vähemmälle huomiolle, kun oon ollut niin stressaantunut ja väsynyt kaikesta muusta. Moni näistä asioista voi kuulostaa pinnalliselle ja osa voi jopa ihmetellä, miten jollain voi edes olla ongelmia tällaisissa asioissa - no, mulla on.

Huone.  Mä olen kaikkea muuta, kuin siisti ihminen. Suunnittelen usein, että nyt siivoon koko asunnon, niin on kivempi olla ja huomaan kolmen kuukauden päästä, että en oo saanut mitään tehtyä. Oon suunnitellut huhtikuusta asti, että vaihdan huoneessa järjestystä ja sain sen toteutettua tuossa syyskuun alussa. Sen jälkeen huone on kuitenkin pysynyt kohtuullisen siistinä! Ainakin siis mun mittakaavalla. Huone ei ole valmis, sillä haluaisin kovasti ostaa tänne kaikkea pientä vielä, mutta ehkä tästä pikkuhiljaa tulee kiva. Ja sitten kun saan tän valmiiks, niin todennäkösesti muutan jo heti pois. Saa nähä kuinka käy.

Venyttely. Lukion ekalla luokalla venyttelin joka ilta ja aamu. Sitten sattu pieni vahinko liikuntatunnilla eli siis onnistuin saamaan polvilumpion pois paikoiltaan. Kuljin muutaman päivän kyynärsauvojen kanssa ja senkin jälkeen kesti pitkään ennen kuin jalka toimi kunnolla. Polvilumpiot temppuilee mulla muutenkin, joten se ei sinänsä ollut mikään suuri asia mulle. Kuitenkin venyttely jäi pois, kun jalka ei suoristunut kunnolla. Nyt sain sitten jonkun neljän vuoden jälkeen alotettua iltavenyttelyt uusiksi, joten ehkäpä tämä tästä taas. Oon nyt parisen kuukautta venytellyt joka ilta.

Juominen. Ennen kuin saatte vääriä käsityksiä, tarkoitan nyt veden juomista. Oon aina ollut tosi huono juomaan vettä, mutta nyt kun aloitin työt, niin otin sinne juomapullon ja juon aina tauoilla. Juon pelkästään työpäivän aikana vähintään puolitoista litraa vettä ja kotona vielä lisää. Toissa kesänä yritin pitää vesipulloa koko ajan mukana, mutta se homma kuivui kokoon aika nopeasti. Nyt tämä on sujunut huomattavasti paremmin, toivottavasti pysyy yllä vielä pidempäänkin.

Ruokavalio. Oon yrittänyt syödä terveellisemmin ja ennen kaikkea säännöllisesti. Oon yllättynyt, kuinka nopeasti säännölliseen ruokailurytmiin tottuu! Mulla on oikeasti jo nälkä, jos en oo kolmeen tuntiin syönyt, ja se on vaan hyvä. Oon oppinut syömään pienempiä annoksiakin. Oon myös yrittänyt vähentää herkuttelua, ja erityisesti suklaan syömistä. En yritäkään lopettaa sitä kokonaan, vaan perimmäinen tarkoitus on sen syömisen raju vähennys. Mä oon ollut pahasti koukussa suklaaseen, ja söin sitä lähes päivittäin - ja se näkyy sekä kropassa että naamassa. Nyt yritän saada sitä huomattavasti vähemmäksi, ja todellinen koetinkivi on ensi viikko. Tänä viikonloppuna on paritkin juhlat, joissa varmasti tulee herkuteltua. Saa nähdä, kuinka osaan palata ruotuun sen jälkeen.

Kasvojen peseminen. Oon kutosluokalta asti kärsinyt jonkin asteisest aknesta, jota en ole koskaan yhdellekään lääkärille valittanut. Oon puhdistanut kasvot säännöllisen epäsäännöllisesti aina silloin kun on huvittanut ja voin kertoa, että usein ei huvittanut. Nyt oon siitä asti ku alotin työt puhdistanut kasvot joka ilta, ja niinä parina aamuna, kun olen saanut itseni ylös jo heti viiden jälkeen. Oon myös alkanut säännöllisesti rasvaamaan mun vartaloa, mikä on kanssa ollut mulle ylivoimaisen vaikeaa.

Tässä nyt lueteltuna muutama asia, joissa oon ylittänyt itseni viime aikoina. Vielä kun oppis enempi liikkumaan ja nousemaan ylös heti kun kello soi eikä vasta viimesellä torkulla, niin olis entistäkin parempi!

Missä te ootte ylittäneet itsenne? Onko teillä jotain, mitä haluaisitte tehdä, mutta ette saa aikaiseksi? Vai oletteko sellaisia, että kun saatte päähänne jotain, niin se myös tehdään ja se on heti jonkinmoinen rutiini? Onko teillä vaikeuksia arkipäiväisissä asioissa?

Everyone hail to the Pumpkin Song

The Nightmare Before Christmas - This Is Halloween

Yritettiin siskon kanssa tuossa joku aika sitten - en oikeasti muista montako viikkoa siitä on, mulla ei oo mitään ajantajua enää nykysin - katsoa tätä elokuvaa, mutta ei siitä tullut mitään. Puolessa välissä kumpikin todettiin, että ne laulaa edelleen tätä samaa laulua, eikä kumpikaa ollu päässy sisälle elokuvaan. Saattoi kyllä osittain johtua siitä, että ei täysin keskitytty siihen elokuvaan, saatettiin esimerkiksi juoruta siinä samalla. Tiesän kyllä elokuvan juonen, koska olen pelannut Kingdom Heartsia enkä häpeä myöntää sitä, mutta sillä kertaa ei eskittymiskyky riittänyt. Elokuvan laulut ovat tosiaan toistensa kaltaisia, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat huonoja. Tämä nimenomainen laulu on kyllä mielestäni vielä hienompi täysin instrumentaalisena, vaikka lauluosuudetkin on hienoja.  Pakko kyllä vielä myöntää, että tällä elokuvalla saattaa olla koko elkuvahistorian kekseliäin ja hienoin nimi.
Halloween on tosiaan vauhdissa, vaikka mä en sitä juhlikaan. Meillä ei ole koskaan kotona sitä juhlittu, enkä ole nyt myöhemmin innostunut halloweenista. Varmaan johtuu siitä, että kauhu ei muutenkaan ole mua varten. Oon niin hermoheikko ihminen, että en katso edes Scary Movieta itsekseni. Kyllä, olen sen nähnyt ja tiedän, että se on enemmän komedia, kuin mitään muuta, mutta silti. Ei oo mua varten. Tykkään kyllä erilaisista juhlapyhistä ja mua kiinnostaa, miten niitä vietetään ympäri maailmaa. Toinen mitä en ymmärrä, on aprillipäivä. En oo ikinä tajunnut sen hienoutta ja ennen kuin käsitätte väärin, niin mulla on kyllä huumorintajua. Musta vaan siinä ei ole mitään hauskaa, että täytetään hammastahnatuubi majoneesilla tai jotain muuta yhtä älytöntä, millä saa vaan enemän aamuärtymystä ku naurua aikaseksi. Eli ilmainen vinkki, älkää tuhlatko niitä hyviä aprillipilojanne muhun.

Pyhäinpäivää vietän kyllä. Vaikka ette itse kävisi hautausmaalla ahkerasti, niin pyhäinpivän iltana kannattaa kuitenkin kävellä hautausmaalla. Hautausmaa ei oo niin kaunis ees jouluaattona, ku se on ensi lauantaina. Lähes jokaisella haudalla loistaa kynttilä, onko mitään kauniimpaa näkyä? Voin kertoa, että ei kauhean montaa vastaavaa ainakaan ole. Pitää muistaa ladata kamera, että pääsee yrittämään sen kauneuden ikuistamista. Meillä on sillon yhdet syntymäpäivät iltapäivästä, niin haudoilla käyminen venyykin sopivasti iltaan. Vaikka oonkin heikkohermoinen ihminen, niin hautausmaata en pelkää. Siellä on aina niin levollinen ja rauhallinen tunnelma. Tykkään haudoilla käymisestä, ja käynkin siellä aina tärkeinä juhlapyhinä, kuten juuri pyhäinpäivänä, jouluaattona ja isän- ja äitienpäivänä. Käyn myös kuolleen henkilön syntymä- ja kuolinpäivinä, paitsi jos ne sattuu hyvin lähelle ellei peräti samalle päivälle, kuin edellä mainitut juhlapyhät. Se on mun tapa muistaa kuolleita läheisiä, ja oon kyllä todella kiitollinen siitä, että mut on opetetu tuohon perinteeseen. Aion vaalia sitä mukanani niin kauan, kuin vain voin.

Oletteko te katsoneet tätä elokuvaa? Vietättekö halloweenia? Käyttekö lauantaina hautausmaalla? Käyttekö ylipäätään kuolleiden sukulaisten tai tuttavien haudoilla?

Summers never looked the same

Daughtry - September

Kyllä se syksy vaan tulee tänäkin vuonna, ei sille mitään mahda. Ensimmäisenä huomasin sen näistä mielettömän kylmistä aamuista! Joudun oikeesti arkena vetämään lapaset käteen, kun lähen kävelemään töihin vartin yli kuus. Kyllä, minä joudun heräämään aamulla ihan kamalan aikasin. Minä, joka voisin nukkua vaikka sen kaksikymmentäneljä tuntia. Mutta ihmeen hyvin tämä on sujunut, ja joinakin aamuina oon ihan oikeasti saanut itseni ylös ennen kuutta. Uskokaa tai älkää.

Siinähän se kesä taas meni. Ei tää ollut mulle mikään paras-kesä-ikinä, mutta kyllä mä siitä nautin, niin kuin kaikista vudenajoista. Jotenkin koko kesä meni tulevaisuuden kanssa hermoillessa, ja se ehkä vähän harmittaa näin jälkikäteen. Tosin mä osaan olla aika huono ihminen elämään hetkessä, joten olisinko voinut odottaakaan muuta. Voisin yrittää ottaa tavoitteeksi, että ensi kesänä ottaisin ihan rennosti. Turha mun on mitään kesäkuussa murehtia, kun tuomio syksystä tulee vasta kesä-heinäkuun vaihteessa aikaisintaan. Voisin nauttia koko kesäkuun, heti heinäkuun alussa järjestää kaiken valmiiksi mitä vaan voin, ja nauttia sen jälkeen vähän vielä lisää. Plussaa olis, jos ensi kesänä saisin ihan oikeasti jopa kesätyöpaikan.

Mutta kannattaako sitä ensi kesääkään vielä murehtia, kun ollaan vasta syyskuussa menossa. Mitäpä jos yrittäisinkin nauttia tästä syksystä? Paitsi että mähän nautin jo, vaikka se ei siltä aina tunnukaan, kun tuun väsyneenä töistä kotiin ja lösähdän sohvalle tai kun illalla katson ehdistuneena kelloa puoli yhdeksältä ja mietin, että pitäisi jo lähteä nukkumaan, enkä ole tehnyt eväitä seuraavalle päivälle. Oon nyt ollut kuukauden töissä, ja tää on ollut mielettömän antoisaa työtä, ja työyhteisö on ihan mahtava. Tässäkin työssä on käynyt niin, että ekan kuukauden jälkeen oon hahmottanut kunnolla, mitä kaikkea mun pitää tehdä ja mitäs kaikkea ne muut tekeekään. Täytyy myöntää, etten olisi ikinä uskonut, että voisin nauttia näinkin paljon vanhusten parissa työskentelystä. Jotenkin aina ajattelin, että se olis musta kauheen ahdistavaa nähdä päivästä toiseen huonokuntosia vanhuksia ja pelätä koko ajan, että joku niistä luhistuu lattialle eikä enää nousekaan sieltä. Ei mulla oo ollu ollenkaa sellasi tuntemuksia. On mulla tietysti huolia niiden suhteen, mutta en mä oo jatkuvassa ahdistuksessa, niin kuin luulin olevani.

En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten nopeasti aika oikeasti kuluu. Ei se sille tunnu siinä vaiheessa, kun töissä ei ole tekemistä ja pyörittelen peukaloita ja mietin onko kuitenkin jotain, mitä voisin tehdä. Vaikea uskoa, että oon tosiaan jo ollut sen kuukauden töissä, ja että kohta on jo lokakuu ja sitten ei meekään enää hetki, ku on joulu. Vaikea käsittää, eikä se siitä helpotu mihinkään. Aika kuluu aina joko liian nopeasti tai hitaasti, kyllähän me se tiedetään. Saadaanhan me siitä muistutuksia koko ajan.

Vielä lopuksi, voitteko vaan hetken aikaa katsoa ja kuunnella Chris Daughtrya? Varsinkin, jos ette ole sitä vielä koskaan tehneet. Ihana mies, en voi muuta sanoa.

Millasia suunnitelmia teillä on syksyksi? Vai suunnitteletteko ollenkaan? Tapahtuiko kesällä jotain erikoista? Onko teillä ollut kokemuksia, joista teillä oli kovat ennakkluulot, mutta mikä kuitenkin yllätti teidät?

Sälekaihtimesi avaa - siellä paistaa aurinko!

 Mikko Siltala - Herää sisko

 

Kauheaa, kuinka nopeasti aika kuluu! Oon ollut kohta jo kuukauden töissä, ja jotenkin en oo yhtään tajunnut, kuinka tää aika vierähtää. Työpäivät kuluu kauhean nopeasti, vaikka välillä sielläkin on sellaisia hetkiä, että istun toimistossa miettimässä, pitäiskö tehä jotain ja totean, että ei ole mitään tekemistä. Kuitenkin siellä tulee tehtyäkin jotain, ja yhtenä päivänä yhden asiakkaan luona kuulin tämän kappaleen radiosta samalla kun laitoin ruokaa lautaselle. Tää kiinnitti heti mun huomion rennolla meiningillä, mutta kun jäin kuuntelemaan sanoja, niin törmäsin jälleen kerran sellaiseen kappaleeseen, joka sopii muhun itseeni loistavasti.

Sorrun ihan liian usein ajattelemaan juuri sitä, mitä haluan tehdä joskus, missä haluan joskus käydä, millaisia ihmisiä haluan joskus tavata. Suunnittelen elämää todella pitkälle eteenpäin, vaikka mun pitäisi täysin tiedostaa se, kuinka arvaamatonta täällä eläminen on. Ei oo muuten helppoa yrittää muuttaa ajattelutapaansa radikaalisti, olen huomannut sitä yrittäessäni! Mutta ehkäpä joskus vielä huomaan sen, että osaan toteuttaa yhä enemmän asioita spontaanisti, enkä liikaa murehtia tulevasta ja aina lykätä asioita sinne. Totta kai unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia saa ja pitääkin olla, mutta se on ihan eri asia, kun koko ajan miettiä, että kyllä sitä joskus vielä kerkeää.

Tähän biisiin on kyllä hyvin kiteytynyt niitä unelmia, joita mulla on ja joita aika monella muullakin on. Mä haluan valmistua unelma-ammattiini, saada töitä siltä alalta, tavata jonkun, mennä naimisiin, hommata oman asunnon ja jos totta puhutaan, muutaman kilon laihduttaminenkaan ei varmasti tekisi pahaa. Kuulostaapa tosi kliseisille ja tylsille unlemille, mutta silti mä haluan nuo saavuttaa ja osaan kuvitella, kuinka onneliseksi nuo mut tekee - ainakin toivottavasti. Jotenkin tuntuu typerältä unelmoida jostain, mutta ei tehdä paljoa mitään niiden eteen. Mutta toisaalta kun miettii noita, niin juurikaan laihduttamista lukuunottamatta noita ei hirveästi voi vielä vauhdittaa. No, voisinhan mä sitä miestä ettiä, mutta oon tarkoituksellisesti vältellyt sitä täällä tuppukylässä. Toivottavasti asun ensi syksynä jossain muualla, ja mietin asiaa sitten. En halua parisuhdetta, joka sitois mut tänne. Mun perhe on täällä, mutta siitä irtautuminen on ihan eri juttu, kuin parisuhteesta. Juuri tätähän mun piti vältellä entisestään, mutta - kyllä mä vielä ehdin seurustella. Siihen mä ainakin tähtään, että aikaa on jäljellä. Paljon.

Mitä unelmia ja suunnitelmia teillä on? Onko teilläkin tapana pitää itsestään selvyytenä sitä, että vuosia on vielä jäljellä? Osaatteko te elää hetkessä ja tajuatte sen, että elämä voi olla ohi koska tahansa?

All was well

Hedwig's theme
 

Oon viime päivät keskittyny aika paljon parin verkkokurssin suorittamiseen, joita työpaikalle vaaditaan. En meinaa käsittää, että työt alkaa huomenna! Kaksitoista tuntia ja oon jo työpaikalla ihmettelemässä. Herranen aika ku aika kuluu nopeesti. Vastahan mä sain puhelinsoiton, jossa mut pyydettiin töihin, ja siitäki on jo mukamas kuukausi. Anyways, näitä verkkokursseja lukiessani mua ahisti se, ku ympärillä oli niin hiljaista ja tiesin, että jos musiikissa on sanoja se häiritsee, ku jään kuuntelee niitä. Joten ratkaisin asian, ja kuuntelin pianomusiikkia. Kyllä, sisälläni asuu pienen pieni nero, joka aina silloin tällöin muistuttaa olemassaolostaan väläyttämällä näitä hyviä ideoita mulle.

Kuuntelin sekä elokuvamusiikkia että pianoversioita hittibiiseistä, ja se sai mut jäälleen rakastumaan pianoon. En oo ikinä käynyt yhdelläkään pianotunnilla, mutta mulla on syntikka ja kunhan saan tilattua uuden johdon (ja kunhan Kela maksaa mulle työttömyyskorvaukset) niin voin taas alottaa soittamaan opettelun. Jonkin verran matkaa on siihen, että tämän biisin osaisi soittaa, mutta en mä tästä aikonutkaan alottaa. Ehkä mä joskus yritän tätäkin.

Oon kyllä saanut uudestaan kiinni mun lukemisharrastuksesta, ja nyt oon taas päässyt siihen rytmiin, että luen joka ilta ennen nukkumaanmenoa, enkä oo hetkeen ollut mistään näin iloinen! Ala-asteella luin tosi paljon, mutta yläasteella kaiken muun tullessa tielle ja varsinkiin lukioon siirtyessä mulla ei enää ollut riittävästi aikaa tai kiinnostusta lukea ja se harmitti mua ihan mielettömästi. Nyt oon onneks taas päässyt lukemisen fiilikseen, joten ehkäpä tää tästä! Mulla on tosiaan jo pelkästään kotona varmaan yli kolmekymmentä kirjaa, mitkä haluaisin lukeakin ja siihen vielä lisäksi kaikki muut. Ehkä mä vielä joskus saan ne kaikki luettua. Otsikosta ja musiikista voitte varmaan päätellä, mitkä kirjat ainakin olen jo lukenut.

Mitä te harrastatte? Onko jotain, mitä haluaisitte harrastaa? Entä onko jotain entisiä harrastuksia, jotka haluaisitte aloittaa uudestaan?

Come fly with me

Alexander Rybak - Into a Fantasy

 

Kävinpä tällä viikolla katsomassa How to Train Your Dragon 2 ja koska yleisesti ottaen pidän lastenelokuvista, nautin tästäkin elokuvasta. Koska kyseessä oli kuitenkin jatko-osa, olin alkuun skeptinen elokuvan suhteen, kuten yleensäkin olen. En kuitenkaan pettynyt, elokuva oli hyvä. Kun lopputekstit alko pyöriä, alkoi myös tämä laulu ja ajattelin heti alkuun, että onpa hyvä laulu, pitää selvittää mikä se on.

Luoja paratkoon miten mä järkytyin, kun mulle selvis kuka tän esittää! Vuoden 2009 Euroviisut on pahasti syöpyneet mun mieleen, koska en voinut sietää Rybakin Fairytale-kappaletta, enkä voi vieläkään sietää sitä. Vielä enemmän Rybakin voitossa ärsytti se, että Norja oli niin itsevarma voitostaan. Niillä oli Euroviisuja varten rakenteilla kokonaan uusi halli, koska ne tiesi voittavansa. Siksi en halunnut Norjan voittavan, varsinkaan kun en edes pitänyt voittajakappaleesta. Nyt joudun nielemään ylpeyteni ja toteamaan, että kyllä se Rybak osaa jotain oikeinkin tehdä.

Fairytale-kappaleessa itsessään mua ärsytti eniten laulajan ääni. Nyt viisi vuotta myöhemmin ääni ei enää ärsytä samalla tavalla, ja jotenkin tuo ääni sopii tähän musiikkiin ihan mielettömän hyvin. Tää on hyvän tuulen kappale, joka varmasti piristää mua vielä monena huonona hetkenä. Kappale ei kuitenkaan kuulu niihin piristäviin viisuihin, joissa ei ole mitään oikeaa sisältöä, jotka perustuu vaan hauskaan musiikkiin. Tässä on hyvin kliseiset sanat, joissa kehotetaan uskomaan itseensä ja siihen, että unelmointi on ok, unelmatkin voi toteutua. Tässä kuitenkin kliseet toimii, ja elokuvan nähneenä voin sanoa, että sopii myös kyseiseen elokuvaan paremmin kuin nyrkki silmään.

Ehkä mua on vaan helppo johdatella, mutta jotenkin tää biisi saa mut uskomaan noihin sanoihin. Tai sitten se johtuu vaan siitä, että oon kuunnellut tota nyt neljä tuntia putkeen. Miten vain, tällä hetkellä mulla on taas sellainen olo, että kaikki on kohdallaan elämässä ja asioilla on tapana järjestyä. Enää mua ei ärsytä korkeakoulupaikan menettäminen, vaan asenne on enemmänkin se, että ensi vuonna näytän niille, mihin musta on ja meen heittämällä sisään. Nyt aion keskittyä ensi viikolla alkaviin töihin ja kaverin muuttoon.

Oletteko jo nähneet kyseisen elokuvan? Mitä tykkäsitte? Ootteko nähnyt ekaa elokuvaa? Onko teillä tällaisia hyvän tuulen biisejä, jotka saa uskomaan elämään vaikeina hetkinä?

Muistinko tehdä niin kuin tahdon?

Jannika B - Itseni herra

Tuskinpa olen ainut ihminen, joka on viime aikoina törmännyt tähän kappaleeseen enemmän tai vähemmän. Teistä en tiedä, mutta muhun tää upposi. Kun Jannika B aloitteli uraansa, en oikein tiennyt, mitä ajatella tästä naisesta. Sen verran, mitä nyt oon naisen lauluja kuullut, niin hyviä biisejä sillä on. Eikä sen äänessäkään oo mitään valittamista, mutta kenenkään laulutaitoja mulla ei juurikaan ole varaa arvostella. Pahoitteluni siitä, että video on eri kokoinen kuin muissa postauksissa, mutta jouduin jakamaan videon Youtubesta suoraan, kun en saanut sitä muuta kautta videoon. Katsotaan, keksinkö tähän jonkun patentin, jolla saan tästä järkevämmän.

Mä huomaan aina silloin tällöin, että teen joitain asioita vain miellyttääkseni muita ja jos ei huvittaskaan tehdä, oon niin huono sanomaan ei, että teen sen kuitenkin. Eipä tästä vielä kummempia ongelmia ole ollut, mutta joskus tekisi mieli vaan sanoa ei ja hukuttautua hetkeksi omaan maailmaan - tai katsomaan How I Met Your Motheria, jonka seurassa oon viihtynyt liiankin hyvin viimeiset pari päivää. Nyt kun oon ollut muutaman päivän kotona yksinäni, niin oon huomannut kuinka paljon osaan nauttia tästä, kun saan vaan tehdä kaikkea, mitä huvittaa. Teille, jotka kerkesitte innostua kerrottakoon, että tuo How I Met Your Mother -maraton on hurjinta, mitä sinä aikana olen tehnyt, mutta on se vaan niin ihanaa, kun ei joku ole tulossa toisen jakson puolessa välissä sanomaan, että haluaisi katsoa telkkarista jotain. 

Mä en ole niitä ihmisiä, jotka pelkää maailmanloppua siksi, että ei kerkeäisi tehdä kaikkea, mistä unelmoi. En usko, että kukaan ihminen kerkeää toteuttaa kaikkia unelmiaan elämänsä aikana, sillä kun unelmat toteutuu, tulee uusia unelmia niiden tilalle. Niin sen mun mielestä kuuluukin olla. Aina pitää olla jotain, mistä unelmoida. Vaikka alusta asti tietäisi, että ei se välttämättä koskaan toteudu, ei se silti tarkoita, etteikö siitä voisi haaveilla. Kyllä mua harmitti, kun sain tietää, etten tänäkään vuonna pääse opiskelemaan, mutta ei  se mua enää niin paljoa häiritse. Vuoden päästä uusi yritys unelmien tavoitteluun, ja tämä vuosi käytetään johonkin muuhun. Sain töitä elokuun puolesta välistä alkaen puoleksi vuodeksi, joten siinähän se välivuosi jo melkein onkin. Elämässä ehtii tehdä juuri niin paljon, kuin haluaa, jos vain oikeasti uskoo unelmiinsa ja haluaa toteuttaa niitä. Siksi arkisista asioista nauttiminen on juuri niin tärkeää, kuin joka puolella toitotetaan.

Millaisia unelmia teillä on? Onko teillä suunnitelmia niiden toteuttamiseksi? Mitä te teette, kun olette yksin kotona? Mistä arjen iloista te nautitte?

It doesn't make sense to anybody else

Hunter Hayes - I Want Crazy

 

Olin viikonloppuna serkun häissä. Häät oli ihanat, sää mitä parhain, hääpaikka idyllinen, ruoka hgerkullista ja mikä tärkeintä, kaunis hääpari. Kirjaimellisesti, nimittäin halatessani serkkua ja tämän vaimoa, kehuin molemmat kauniiksi. Ihan vaan siksi, ettei serkulle tulisi paha mieli, kun kehuin vaan morsianta. Saattoi se kehu olla totta, mutta ei kerrota sitä kellekään. Koko päivän oon halunnu kirjottaa häihin pohjaten ja nyt sitten tää biisi alkoi soimaan päässä, joten pakkohan idea oli käyttää. Eikä olisi parempaa kappaletta voinut osua tielle. Tämä biisi kuvaa serkkua ja sen vaimoa paremmin kuin mikään. He ovat kokeneet jo monia seikkailuja yhdessä, ja toivon todella että nämä seikkailut jatkuvat hamaan tulevaisuuteen asti. He ovat sen ansainneet, niin kuin kuka tahansa muukin.

Jos mun pitäisi valita yksi biisi kuvaamaan sitä, mitä haluan tulevaisuudeltani, se olisi tämä. Mä oon huono heittäytymään mihinkään. Nykyään osaan jo enemmän sanoa "kyllä" jos joku pyytää mua mukaan johonkin lyhyellä varotusajalla tai muuta vastaavaa, mutta aina siinä voi parantaa. Siksi mä haluankin rinnalleni jonkun, joka voisi keskellä yötä ehdottaa, että lähdetään Australiaan hyppäämään tandem-laskuvarjohyppy ja laskeudutaan koralliriutalle, jossa iso Elvikseksi pukeutunut kala tulee vihkimään meidät, ja mä olisin täysin valmis toteuttamaan tämän enkä epäilisi hetkeäkään, että jotain pahaa tapahtuisi. Tai jos tapahtuisikin, voisin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, koska se joku tietty on mukana. Vinkki tälle jollekin, en oikeasti halua, että Elvis vihkii meidät. Haluan kirkkohäät.

Mietin ja stressaan asioista aivan liikaa. Siksi haluan rinnalleni sellasen miehen, joka saa mut nauramaan ja unohtamaan huolet hetkeksi. Totta kai arvostan miehessä myös luotettavuutta, avoimmuutta, rehellisyyttä ja niin edelleen ne samat adjektiivit, joita jokainen luettelee. Mutta mä aika varmasti ihastun ensimmäisenä luonteenpiirteenä huumorintajuun, enkä koe sen olevan mitenkään väärä juttu. Haluan ennen kaikkea miehen, jonka seurassa viihdyn ja jonka kanssa on helppo olla. Jos huumorintajut ei kohtaa, niin ei juttu voi kestää. 

Oletteko te jo löytäneet unelmienne miehen tai naisen? Millainen tämä henkilö on? Mihin te ihastutte ihmisessä ensimmäiseksi?

How many wonders can one cavern hold?

Little Mermaid - Part of Your World

Miten musta tuntuu, että tää blogi alkaa pikkuhiljaa täyttymään lasten musiikista? No, ehkäpä se kertoo musta ihmisenä enemmän, kuin nämä tekstit mitä kirjotan. Tää on niitä biisejä, joita en oo aiemmin osannut arvostaa niin paljon kuin pitäisi. Nyt vasta, kun kuuntelin sen pitkästä aikaa - okei, pelasin Kingdom Hearts II:ta ja tää soi siinä, myönnän - jäin oikeasti kuuntelemaan lukemaan niitä sanoja telkkarin näytöltä. Ei mulla ole ketään miestä, jonka elämään haluaisin tunkeutua tai muuta vastaavaa. Mä haluan kouluun.

Viikko ja sitten tiedän, mikä on mun kohtalo syksylle. Tai siis saan tietää, toimiiko mun ensimmäinen suunnitelma. Koska mulla ei ole varasuunnitelmaa, todellakin toivon että saan hyväksymiskirjeen.  Joten ihan vaan vinkkinä sinulle, joka päätät siitä pääsenkö minä sisään. Hyväksymiskirje kelpaa oikein hyvin, ei tartte mitään hienouksia sen lisäksi. En ole epätoivoinen, mutta jos se auttaa, niin olen valmis kokeilemaan.

Oon koko vuoden vaan toivonut, että olisin saanut sen koulupaikan jo ja olisin jo koulussa. Älkää käsittäkö väärin, tää vuosi on ollut täynnä kaikkea hyvää ja oon nauttinut saamastani työkokemuksesta antaamuksella. Mutta kouluttautuminen ja opiskelu on mua varten - vaikka huono opiskelija olenkin - ja haluan takaisin koulun penkille. Lukio oli parasta aikaa mun elämässä tähän asti, joten odotukset ammattikorkeakoulua kohtaan on korkealla. Ehkäpä mä siksi valitsin tän biisin, kun miettii tätä tän hetkistä elämäntilannetta. Mä oikeasti haikailen kouluun. Haluan niin paljon päästä opiskelemaan alaa, joka on kuin luotu mua varten. Tästä tulee ihan liian pitkä viikko. Onneks se on täynnä lasten vahtimista, niin ehkäpä aika kuluu nopeesti.

Onko teillä jotain, mistä haaveilette juuri nyt todella paljon? Onko joskus ollut jotain sellaista?

Tervetuloo elämään, sen eka päivä on tänään

Sanni - Hakuna Matata

Tähän kappaleeseen törmäsin viime viikolla, kun katoin YlexPop 2014 lähetystä ja Sannin keikkaa sieltä. Ihan mielettömän hyvä kappale, ja tuli kuin tilauksesta! En siis itse ole lopettanut töitä, vaan multa loppui työt, kun koulut loppui. Nyt sitten olen työtön - ja kunhan saan työkkärin numerosta vastaamaan muunkin, kuin automaatin kertomassa, että asiantuntijat ovat kiireisiä juuri nyt, niin olen jälleen työtön työnhakija. Pääsenpähän taas elämään valtion piikkiin, jippii - not.
 
Ehkäpä tilanteeseen tulisi muutos ensi syksynä. Mulla on torstaina seuraavat pääsykokeet, toivottavasti ne menee paremmin kuin viime vuonna! Silloinkin kyllä meni tosi hyvin, ei jäänyt sisälle pääsy monesta pisteestä kiinni. Jos tällä kertaa ei jäisi siitäkään, vaan saisin sen opiskelupaikan ensi syksylle. Sitä ennen joku voisi soittaa mulle tällä viikolla ja tarjota töitä kesälle - onko liikaa toivottu? Niin mä kyllä sain edellisenkin työpaikan, joten sormet ristissä ja peukut pystyssä.

Mä oon tunnollinen työntekijä. Oon paljon parempi työntekijä, kuin opiskelija, sillä oon hyvä oppilas mutta huono opiskelija. Opin asiat tunneilla, ja that's it, en paljoa tee kotona. Töissä taas teen just mitä mua milloinkin pyydetään tekemään, sillä mä en halua näyttää välinpitämättömältä ja olla riesaksi. Alkuun totta kai, kuten varmasti kaikki, jotka on ihan uudessa työssä ja työpaikassa, kyselen ihan hirveesti kaikkea, mutta yleensä se jää siihen yhteen kertaan. Kun oon saanut sen pari viikkoa totutella työnkuvaan, niin osaan jo vähän hahmottaa mitä pitää tehdä ja ehkä jopa olla kaukaa viisas, ja tehdä jotain jo etukäteen.

Mutta se mistä mulle on sanottu eniten positiivista, on mun joustavuus. Oon suostunut jäämään pidemmäksi ajaksi töihin siten, että mulle on kerrottu asiasta samana päivänä, mulle on soitettu edellisenä iltana, että pitäski olla seuraavana päivänä ihan muissa touhuissa kuin aiemmin oli kerrottu, mua pyydetty tekee mitä millonkin ja aina oon suostunut. Ehkä tästä joskus on harmiakin tiedossa, mutta näissä parissa työpaikassa mun työnkuva on muutenkin ollut niin epämääräinen, että samapa se on ollu mitä oon tehny, kuha jotain. Enkä mä viitti tahalleni vaikeuttaa muiden töitä: jos mulla ei oo sovittu muuta menoa, miksi en jäisi ylitöihin? Saanhan mä ne joskus sitten pidettyä poiskin, ja oon päässy lähtee töistä jo puolilta päivin. 

Mites teidän kesätyöt tai työt ylipäänsäkin? Millasia opiskelijoita ja työntekijöitä oletteko? Onko joustavuus teistä pelkästään hyödyksi?

 

Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdunkantajaa

Lohtu - Live Aid Uusi Lastensairaala 2017

Siinä se nyt on - Lohtu. Laulu, johon monet suomalaisartistit on lähteneet mukaan. Kappale on tehty tueksi Uusi lastensairaala 2017 -kampanjalle, ja tämä on aivan ihana. Pidän lauluista, jotka on tehty jotain tiettyä tilannetta tai tarkoitusta varten, ja tää on A-luokan esimerkki sellaisesta. Se, että tämä ei saanut juuri mua kyyneliin ei tarkoita, etteikö se olisi liikuttanut ja koskettanut muakin. Yksi iso plussa laulussa on tuo kertosäkeistön kuorolaulanta, aivan ihanaa kuunneltavaa.

Laulun sanat ja sanoma kuvastaa projetkia paremmin kuin mikään muu. Koko laulun läpi on huomattavissa, mitä kampanjaa tässä tuetaan ja mistä on haettu inspiraatiota. Huomaa, että sanoittajat (Jurek Reunamaa, Tuomas Holopainen ja Jare Tiihonen) on osanneet hypätä täysin erilaisiin saappaisiin ja ottaa ihan uutta näkökulmaa koko tähän juttuun. Joka paikassa hoetaan sitä, kuinka lapset on tulevaisuuden toivo, ja sitähän ne onkin. Mutta tää on ensimmäisiä lauluja, joita aiheesta on tehty ja varmaan lähemmäs ensimmäinen laulu, jossa koko lasten merkitys tulevaisuudelle asetetaan aivan erilaiseen valoon. Jotenkin tässä lapsista puhutaan niin kauniisti, etten ole koskaan kuullut mitään vastaavaa. Kaiken kaikkiaan hieno kappale, kiitos siitä kaikille, jotka ovat olleet mukana tekemässä.

Koko tekijälista ja ohjeet lahjoittamiseen löytyvät videon lopusta mutta myös videon kuvauksesta, kun sen katsaoo Youtuben puolelta. Olisin laittanut tunnisteisiin kaikki mukana olleet laulajat, mutta Blogger valittaa, kun on liikaa merkkejä tunnisteissa. Ei sitten.

Mitä piditte laulusta ja sen ideasta ja toteutuksesta? Mitä mieltä olette koko Uusi lastensairaala 2017 -hankkeesta? Oletteko osallistuneet siihen jotenkin?

Mulla on kaikki hyvin taas

Tiktak - Kaikki hyvin

Mä oon juuri sitä sukupolvea, joka on lapsena fanittanut kaikkia suomalaisia tyttöbändejä. Tiktak eroaa muista bändeistä siten, että se oli ihan ensimmäinen bändi ja ainoa, jota kuuntelen edelleen. Oon kuunnellut Tiktakia varmaan siitä asti, kun bändin ekoja biisejä alettiin soittaa radiossa, joten se on kulkenut mun mukana jo pitkään. Toivottavasti tulee kulkemaan pidempäänkin.

Olisin voinut valita bändiltä suunnilleen minkä tahansa muunkin biisin, mutta päädyin tähän. Mulla on tällä hetkellä sellainen olo, että mun elämässä on kaikki niin kuin pitääkin juuri nyt olla. Mulla on töitä toukokuun loppuun asti, aion pyytää päivähoidosta kesätöitä, oon saanu luettua pääsykokeisiin ja aion kohta alottaa ennakkotehtävän tekemisen. Mulla on paljon unelmia ja toiveita oman elämäni suhteen, mutta ne ei tunnu pakottavilta, vaan sellaisilta mitä haluan saavuttaa, mihin haluan pyrkiä. Mulla on selvät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen, vaikka aikataulut onkin hakoteillä - niin kuin niiden tuleekin olla vielä. Kaikki tuntuu sujuvan omalla painollaan, ja päivät hurahtaa ohi. Tällaista elämän pitääkin olla!

Juuri nyt en pitkästä aikaa huolehdi ollenkaan muiden asioista. Juuri nyt mulla on mielessäni vaan oma elämä, eikä siitäkään tarvitse huolehtia. Tän takia rakastan olla yksin kotona, kun ei ole ketään muistuttamassa niiden ongelmista läsnäolollaan. Mun tekisi mieli pysäyttää tää hetki, ja tarvittaessa elää se uudestaan aina, kun siltä tuntuu. Tuntuu siltä, kuin kaikki olisi mahdollista ja voisin saman tien lähteä valloittamaan maailmaa. Sen aionkin tehdä, askel kerrallaan. Ensimmäinen askel on jakaa tämä hyvä olo teille, ja sen jälkeen aloittaa sen ennakkotehtävän tekeminen, jotta maailmanvalloitus olisi taas askeleen lähempänä. 

Millaisia haaveita tai suunnitelmia teillä on omalle tulevaisuudelle? Onko teillä kaikki hyvin, vai onko jotain, mikä ei ole? Oletteko valmiita valloittamaan maailman? Mistä aiotte sen aloittaa?