All was well

Hedwig's theme
 

Oon viime päivät keskittyny aika paljon parin verkkokurssin suorittamiseen, joita työpaikalle vaaditaan. En meinaa käsittää, että työt alkaa huomenna! Kaksitoista tuntia ja oon jo työpaikalla ihmettelemässä. Herranen aika ku aika kuluu nopeesti. Vastahan mä sain puhelinsoiton, jossa mut pyydettiin töihin, ja siitäki on jo mukamas kuukausi. Anyways, näitä verkkokursseja lukiessani mua ahisti se, ku ympärillä oli niin hiljaista ja tiesin, että jos musiikissa on sanoja se häiritsee, ku jään kuuntelee niitä. Joten ratkaisin asian, ja kuuntelin pianomusiikkia. Kyllä, sisälläni asuu pienen pieni nero, joka aina silloin tällöin muistuttaa olemassaolostaan väläyttämällä näitä hyviä ideoita mulle.

Kuuntelin sekä elokuvamusiikkia että pianoversioita hittibiiseistä, ja se sai mut jäälleen rakastumaan pianoon. En oo ikinä käynyt yhdelläkään pianotunnilla, mutta mulla on syntikka ja kunhan saan tilattua uuden johdon (ja kunhan Kela maksaa mulle työttömyyskorvaukset) niin voin taas alottaa soittamaan opettelun. Jonkin verran matkaa on siihen, että tämän biisin osaisi soittaa, mutta en mä tästä aikonutkaan alottaa. Ehkä mä joskus yritän tätäkin.

Oon kyllä saanut uudestaan kiinni mun lukemisharrastuksesta, ja nyt oon taas päässyt siihen rytmiin, että luen joka ilta ennen nukkumaanmenoa, enkä oo hetkeen ollut mistään näin iloinen! Ala-asteella luin tosi paljon, mutta yläasteella kaiken muun tullessa tielle ja varsinkiin lukioon siirtyessä mulla ei enää ollut riittävästi aikaa tai kiinnostusta lukea ja se harmitti mua ihan mielettömästi. Nyt oon onneks taas päässyt lukemisen fiilikseen, joten ehkäpä tää tästä! Mulla on tosiaan jo pelkästään kotona varmaan yli kolmekymmentä kirjaa, mitkä haluaisin lukeakin ja siihen vielä lisäksi kaikki muut. Ehkä mä vielä joskus saan ne kaikki luettua. Otsikosta ja musiikista voitte varmaan päätellä, mitkä kirjat ainakin olen jo lukenut.

Mitä te harrastatte? Onko jotain, mitä haluaisitte harrastaa? Entä onko jotain entisiä harrastuksia, jotka haluaisitte aloittaa uudestaan?

Come fly with me

Alexander Rybak - Into a Fantasy

 

Kävinpä tällä viikolla katsomassa How to Train Your Dragon 2 ja koska yleisesti ottaen pidän lastenelokuvista, nautin tästäkin elokuvasta. Koska kyseessä oli kuitenkin jatko-osa, olin alkuun skeptinen elokuvan suhteen, kuten yleensäkin olen. En kuitenkaan pettynyt, elokuva oli hyvä. Kun lopputekstit alko pyöriä, alkoi myös tämä laulu ja ajattelin heti alkuun, että onpa hyvä laulu, pitää selvittää mikä se on.

Luoja paratkoon miten mä järkytyin, kun mulle selvis kuka tän esittää! Vuoden 2009 Euroviisut on pahasti syöpyneet mun mieleen, koska en voinut sietää Rybakin Fairytale-kappaletta, enkä voi vieläkään sietää sitä. Vielä enemmän Rybakin voitossa ärsytti se, että Norja oli niin itsevarma voitostaan. Niillä oli Euroviisuja varten rakenteilla kokonaan uusi halli, koska ne tiesi voittavansa. Siksi en halunnut Norjan voittavan, varsinkaan kun en edes pitänyt voittajakappaleesta. Nyt joudun nielemään ylpeyteni ja toteamaan, että kyllä se Rybak osaa jotain oikeinkin tehdä.

Fairytale-kappaleessa itsessään mua ärsytti eniten laulajan ääni. Nyt viisi vuotta myöhemmin ääni ei enää ärsytä samalla tavalla, ja jotenkin tuo ääni sopii tähän musiikkiin ihan mielettömän hyvin. Tää on hyvän tuulen kappale, joka varmasti piristää mua vielä monena huonona hetkenä. Kappale ei kuitenkaan kuulu niihin piristäviin viisuihin, joissa ei ole mitään oikeaa sisältöä, jotka perustuu vaan hauskaan musiikkiin. Tässä on hyvin kliseiset sanat, joissa kehotetaan uskomaan itseensä ja siihen, että unelmointi on ok, unelmatkin voi toteutua. Tässä kuitenkin kliseet toimii, ja elokuvan nähneenä voin sanoa, että sopii myös kyseiseen elokuvaan paremmin kuin nyrkki silmään.

Ehkä mua on vaan helppo johdatella, mutta jotenkin tää biisi saa mut uskomaan noihin sanoihin. Tai sitten se johtuu vaan siitä, että oon kuunnellut tota nyt neljä tuntia putkeen. Miten vain, tällä hetkellä mulla on taas sellainen olo, että kaikki on kohdallaan elämässä ja asioilla on tapana järjestyä. Enää mua ei ärsytä korkeakoulupaikan menettäminen, vaan asenne on enemmänkin se, että ensi vuonna näytän niille, mihin musta on ja meen heittämällä sisään. Nyt aion keskittyä ensi viikolla alkaviin töihin ja kaverin muuttoon.

Oletteko jo nähneet kyseisen elokuvan? Mitä tykkäsitte? Ootteko nähnyt ekaa elokuvaa? Onko teillä tällaisia hyvän tuulen biisejä, jotka saa uskomaan elämään vaikeina hetkinä?