Laura Voutilainen - Kun joulupukki suukon sai
Ketään ei varmaan yllätä kun kerron, että tämäkin oli yksi suosikkejani lapsena. Mulla kesti ihan laittoman kauan tajuta se, että tässä laulussa joulupukki mitä suurimmalla todennäköisyydellä on se isä, joka ei saisi tästä suukosta tietää mitään. Silloin en tiennyt, olisiko pitänyt olla ennemminkin pettynyt vai häpeissään, joten taisin olla vähän molempia. Mutta eipä oo ensimmäinen asia, minkä meikäläinen tajuaa pahalla viiveellä. Pahoin pelkään, ettei semyöskään jää viimeiseksi.
Mitä tulee salaisuuksiin, mä koen osaavani pitää ne aika hyvin. Osasin esimerkiksi olla täysin hiljaa äitin yllätyssynttäreistä ja siitä, että isosisko perheineen tuli meille yllätyskäynnille. Kaikkia salaisuuksia en ole kuitenkaan osannut pitää, mutta ne on ollut sellaisia, että niiden paljastuminen ei ole pahemmin haitannut. Ne on siis olleet mun omia asioita, joita en ole enää halunnut salata. Muiden salaisuuksia en kerro eteenpäin, sillä en haluaisi niin tehtävän omillenikaan.
Silti mä tykkään juoruilla. Valehtelisin päin naamaa, jos yrittäisin väittää muuta. Inhoan tätä piirrettä itsessäni, sillä loppujen lopuksi juorut on oikeastaan aina inhottavia, mutta silti oon kertomassa niitä eteenpäin. Ehkäpä tässä on mulle tavoitetta, että yrittäisin vähentää juoruilua. En usko uuden vuoden lupauksiin, joten olkoon tämä vain tavoite. Oon myös ihan mielettömän utelias ja haluaisin aina tietää kaikesta kaiken. Välillä ihan hävettää, kuinka paljon utelen muiden asioita, joten jos mun kysymykset joskus tuntuu liian tunkeilevilta, niin ärähtäkää mulle. Saatan sillä hetkellä loukkaantua, mutta jossain vaiheessa tajuan käyttäytyneeni kuin täysi ääliö.
Tämän kaiken lisäksi olen kuitenkin mielettömän huono kyselemään muiden ihmisten kuulumisia. Saatan kyllä ihan kohteliaisuuttani kysyä "mitä kuuluu" mutta en osaa esittää tarkentavia kysymyksiä, varsinkaan jos vastaus on "hyvää". Yritäpä tuosta sitten jatkaa keskustelua. Taisi olla toissapäivänä, kun kaverin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta. Me kumpikin todettiin, että me vaan ei osata ottaa muita huomioon oikealla tavalla. Esimerkiksi jos joku kertoo tehneensä hyvää ruokaa, en jotenkin osaa reagoida siihen. Kuka tahansa käytöstavoilla varustettu ihminen kyselis mitä ruokaa ja olis iloinen tästä, niin minä saatan vaan töksäyttää siihen että kävin syömässä Subwayssa. Tässä siis mulle toinen tavoite: yritän ottaa muita enemmän huomioon. En siis tee tätä ilkeyttäni, mä vaan en vielä osaa. Tästäkin mulle saa huomauttaa,ja yritänkin päästä tästä minäminä-asnteesta nyt enemmän pois. Joulu onkin mitä parhainta aikaa kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota. Jouluna jos milloin pitää osata asettaa muut ihmiset itsen edelle. Ehkäpä jouluna opitut tavat pysyvät mukana pidempäänkin.
Mitä asioita te olette tajunneet paljon myöhemmin kuin muut? Osaatteko pitää salaisuuksia? Oletteko uteliaita? Mitä mieltä olette uteliaista ihmisistä? Osaatteko ottaa muut huomioon ja kysellä heiltä kuulumisia enemmänkin?
Mitä tulee salaisuuksiin, mä koen osaavani pitää ne aika hyvin. Osasin esimerkiksi olla täysin hiljaa äitin yllätyssynttäreistä ja siitä, että isosisko perheineen tuli meille yllätyskäynnille. Kaikkia salaisuuksia en ole kuitenkaan osannut pitää, mutta ne on ollut sellaisia, että niiden paljastuminen ei ole pahemmin haitannut. Ne on siis olleet mun omia asioita, joita en ole enää halunnut salata. Muiden salaisuuksia en kerro eteenpäin, sillä en haluaisi niin tehtävän omillenikaan.
Silti mä tykkään juoruilla. Valehtelisin päin naamaa, jos yrittäisin väittää muuta. Inhoan tätä piirrettä itsessäni, sillä loppujen lopuksi juorut on oikeastaan aina inhottavia, mutta silti oon kertomassa niitä eteenpäin. Ehkäpä tässä on mulle tavoitetta, että yrittäisin vähentää juoruilua. En usko uuden vuoden lupauksiin, joten olkoon tämä vain tavoite. Oon myös ihan mielettömän utelias ja haluaisin aina tietää kaikesta kaiken. Välillä ihan hävettää, kuinka paljon utelen muiden asioita, joten jos mun kysymykset joskus tuntuu liian tunkeilevilta, niin ärähtäkää mulle. Saatan sillä hetkellä loukkaantua, mutta jossain vaiheessa tajuan käyttäytyneeni kuin täysi ääliö.
Tämän kaiken lisäksi olen kuitenkin mielettömän huono kyselemään muiden ihmisten kuulumisia. Saatan kyllä ihan kohteliaisuuttani kysyä "mitä kuuluu" mutta en osaa esittää tarkentavia kysymyksiä, varsinkaan jos vastaus on "hyvää". Yritäpä tuosta sitten jatkaa keskustelua. Taisi olla toissapäivänä, kun kaverin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta. Me kumpikin todettiin, että me vaan ei osata ottaa muita huomioon oikealla tavalla. Esimerkiksi jos joku kertoo tehneensä hyvää ruokaa, en jotenkin osaa reagoida siihen. Kuka tahansa käytöstavoilla varustettu ihminen kyselis mitä ruokaa ja olis iloinen tästä, niin minä saatan vaan töksäyttää siihen että kävin syömässä Subwayssa. Tässä siis mulle toinen tavoite: yritän ottaa muita enemmän huomioon. En siis tee tätä ilkeyttäni, mä vaan en vielä osaa. Tästäkin mulle saa huomauttaa,ja yritänkin päästä tästä minäminä-asnteesta nyt enemmän pois. Joulu onkin mitä parhainta aikaa kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota. Jouluna jos milloin pitää osata asettaa muut ihmiset itsen edelle. Ehkäpä jouluna opitut tavat pysyvät mukana pidempäänkin.
Mitä asioita te olette tajunneet paljon myöhemmin kuin muut? Osaatteko pitää salaisuuksia? Oletteko uteliaita? Mitä mieltä olette uteliaista ihmisistä? Osaatteko ottaa muut huomioon ja kysellä heiltä kuulumisia enemmänkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti