Laila Kinnunen - Petteri Punakuono
Tää oli yks mun suosikkijoululauluista pienenä. Ton alun takia mun kävi aina sääliks Petteriä, kun aattelin että se on kauheen surullinen ja yksinäinen. Sitten tajusin, kuinka tärkeä se on ja ajattelin, että ehkä se ei olekaan niin surullinen vaan iloinen, kun sillä on oma erityinen tehtävä ja paikka tässä maailmassa. Se on myös uniikki, koska miettikää nyt, ei kauhean monen nenä hehku punasena.
Kaikkien meidän on varmasti ajoittain vaikea muistaa se, että kaikkien elämällä on joku merkitys ja että kaikki me ollaan ainutlaatuisia. Tässä yhteiskunnassa on kuitenkin aika vaikea ajatella itseään uniikkina, kun tuntuu, että aina humioidaan vaan oman alansa huippuja tai ihmisiä, jotka tekee jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Mun on ainakin usein vaikea muistaa, että ilman meitä niin sanottuja tavallisia ihmisiä tää maailma ei pyöris. Jos kaikki olis huppu-urheilijoita ja maailmankuuluja laulajia, niin niiltä häviäis merkityksensä. Kuka sitten hoitais kaikki muut työt, kuten kaupan kassalla olemisen ja siivoomisen?
Juurikin tänään yhden kaverin kanssa puhuttiin siitä, kuinka joka ammatissa on omat haasteensa, eikä mitään tötä sais väheksyä. Kaikki ammatit on erilaisia, ja niissä on täysin erilaiset haasteensa, mutta mä en kutsuisi mitään työtä helpoksi. Se voi jonkun mielestä kuulostaa helpolle, että istutaan kassalla ja vedetään tuotteita viivakoodilukijan läpi. Mutta kyllä siihen kuuluu kaikkea muutakin ja siinä on haasteita. Koskaan ei tiedä, milloin joku asiakas päättää kaivaa puukon taskustaan tai heittää banaanitertulla päähän. Tai jostain voi kuulostaa helpolle ajaa rekkaa pitkiä matkoja. Mitä jos se rekka simahtaakin jonnekin korpeen sivistyksen ulkopuolelle? Tai jos joku päättääkin ajaa juuri sen rekan alle ja päättää päivänsä sillä tavalla?
Jouluna jos milloina on syytä olla kiitollinen asioista, joita meillä on. Silloin jos koska on syytä muistaa, että jokainen meistä on tärkeä omalla panoksellaan, eikä keneltäkään odoteta sen enempää, kuin mihin me pystytään. Siksi mulla onkin teille nyt haaste. Nyt joulun aikana aina kun törmäätte johonkin ammatin edustajaan, niin miettikää, mitä juuri se ihminen on mahdollisesti voinut kokea työnsä takia. Miettikää, miten itse olisitte tällaisesta tilanteesta selvinneet. Miettikää mitä tapahtuisi, jos juuri hän yhdessä muiden kollegoidensa kanssa lopettaisi töiden tekemisen. Nämä vastaukset mielessänne voitte kiittää häntä siitä työstä, mitä hän tekee.
Osaatteko te ajatella itsenne ainutlaatuisina? Osaatteko te arvstaa tavallisia tallaajia heidän ansioistaan? Oletteko koskaan miettineet, mitä vaaroja mihinkin ammattiin voi liittyä?
Kaikkien meidän on varmasti ajoittain vaikea muistaa se, että kaikkien elämällä on joku merkitys ja että kaikki me ollaan ainutlaatuisia. Tässä yhteiskunnassa on kuitenkin aika vaikea ajatella itseään uniikkina, kun tuntuu, että aina humioidaan vaan oman alansa huippuja tai ihmisiä, jotka tekee jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Mun on ainakin usein vaikea muistaa, että ilman meitä niin sanottuja tavallisia ihmisiä tää maailma ei pyöris. Jos kaikki olis huppu-urheilijoita ja maailmankuuluja laulajia, niin niiltä häviäis merkityksensä. Kuka sitten hoitais kaikki muut työt, kuten kaupan kassalla olemisen ja siivoomisen?
Juurikin tänään yhden kaverin kanssa puhuttiin siitä, kuinka joka ammatissa on omat haasteensa, eikä mitään tötä sais väheksyä. Kaikki ammatit on erilaisia, ja niissä on täysin erilaiset haasteensa, mutta mä en kutsuisi mitään työtä helpoksi. Se voi jonkun mielestä kuulostaa helpolle, että istutaan kassalla ja vedetään tuotteita viivakoodilukijan läpi. Mutta kyllä siihen kuuluu kaikkea muutakin ja siinä on haasteita. Koskaan ei tiedä, milloin joku asiakas päättää kaivaa puukon taskustaan tai heittää banaanitertulla päähän. Tai jostain voi kuulostaa helpolle ajaa rekkaa pitkiä matkoja. Mitä jos se rekka simahtaakin jonnekin korpeen sivistyksen ulkopuolelle? Tai jos joku päättääkin ajaa juuri sen rekan alle ja päättää päivänsä sillä tavalla?
Jouluna jos milloina on syytä olla kiitollinen asioista, joita meillä on. Silloin jos koska on syytä muistaa, että jokainen meistä on tärkeä omalla panoksellaan, eikä keneltäkään odoteta sen enempää, kuin mihin me pystytään. Siksi mulla onkin teille nyt haaste. Nyt joulun aikana aina kun törmäätte johonkin ammatin edustajaan, niin miettikää, mitä juuri se ihminen on mahdollisesti voinut kokea työnsä takia. Miettikää, miten itse olisitte tällaisesta tilanteesta selvinneet. Miettikää mitä tapahtuisi, jos juuri hän yhdessä muiden kollegoidensa kanssa lopettaisi töiden tekemisen. Nämä vastaukset mielessänne voitte kiittää häntä siitä työstä, mitä hän tekee.
Osaatteko te ajatella itsenne ainutlaatuisina? Osaatteko te arvstaa tavallisia tallaajia heidän ansioistaan? Oletteko koskaan miettineet, mitä vaaroja mihinkin ammattiin voi liittyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti